Nuuskujen tokossa aiheena oli estehyppy. Hyvä, sitä voi niin harvoin harjoitella. Pitäisikö ostaa tai rakennella oma hyppy? Ensin tehtiin seuraamista käskytettynä ryhmässä, varmaan pisin pätkä mitä olemme koskaan tehneet. Käännöksiä ja pysähtymisiäkin oli useita. Huh! Selvästikin viikonlopun vire kantoi tänne asti. Hauskanpito kannattaa :) Viiru jaksoi koko ajan keskittyä. Iloitsin siitä enkä murehtinut tekniikkaa. Toisaalta ei Viipo kovin kaukana huidellut. Yritin myös leikkiä paljon koko treenin ajan.
Lopuksi oli luoksetulo, se meni oikein hyvin, mutta ei lisävauhti varmaan olisi pahaksi. Pariin superhelppoon paikkamakuuseen lisävaikeutta toi Pami-mummi, joka leikki pallolla lähellä.
Ensimmäinen estehyppy meni täydellisesti, Viiru jopa jähmettyi seisomaan hypyn taakse. Paitsi, että Viipo lähti, kun sanoin valmis. En palkannut. Viiru päätteli, että ei se mennyt niin. Pitää tehdä jotain eri tavalla - kuin Anna Eriksson, joka päätti toteuttaa itseään. Seuraavilla kolmella kerralla Viiru hyppäsi käskystä ja alkoi sen jälkeen nuuskia maata (siellä saattoi olla edellisen koirakoiden houkuttelunameja tai sitten ei). Muistuttelin top-käskyn uudelleen, ja sitten sujui vakiintuneiden sääntöjen mukaan. Toisella kerralla vahvistelin seisomassa pysymistä vielä syöttelemällä ja kehumalla.
Toisessa setissä hyppy sujui niin kuin pitikin. Lähtö oli hieman hidas eli Viiru vieläkin epäröi hieman: tätäkö haluat? Kun ei kerran ihkaensimmäinen hieno suoritus kelvannut!
On siis kevät, onpa mukava treenata illalla valoisassa. Eivätkä sormetkaan irtoa jäätymisen vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti