Piinaviikko ei ollut kovin hiljainen eikä jokainen päivä kovin piinallinenkaan. Palmusunnuntaina havaitsin, että flunssan parantelu lepäilemällä ei tee hyvää oirelevalle selälle. Onneksi Heidi, Nuusku, Rapsu ja Sisu lähtivät lenkille. Tikkutiistaina olimme Viirun kanssa Nuuskujen tokossa, ja kaikki muu paitsi seuraaminen sujui erinomaisesti. Seuraamiseen pitäisi muistaa Viirua viritellä - kun sen muistaisi. Paikkamakuussa Viiru pysyi kummallakin kerralla. Kotona on päästy jo melkein pariin minuuttiin. Yhtään takapakkia ei ole tullut. Kotona on silloin tällöin harjoiteltu myös eteen istumista (ei ole vessapaperisäkkiä vielä kokonaan häivytetty) ja isomman kapulan pitelemistä ja noutamista.
Eläinlääkäristä tuli tekstari: Topin antibiootti pitää vaihtaa. Vaikka Topi olikin parantunut, lääke oli väärä. Ostin myös vatsan suojaksi Inupekt Fortea. C-vitaminoitu juomavesi ei ole kelvannut kenellekään.
Topi haukkuu Leinosenlammen jäällä |
Pitkänäperjantaina ja lankalauantaina käytiin meidän mittakaavassamme melko jättimäiset kisat, yhteensä lähes 800 starttia. Perjantaina, 440 startin päivänä, olin vastaava koetoimitsija ja lauantaina apuna ja varanaisena. Perjantai oli melkoisen pitkä, olin hallilla aamukuudesta iltakymmeneen. Kävelin lähemmäs 30 000 askelta 16 tunnin aikana, mikä sai selän voimaan hyvin. Jatkuva kevyt liike, voisiko sellaista elämää viettää? Seuraavana päivänä askelia tuli vain 20 000 - se ei riittänyt selän hyvinvointiin, lisäksi oli tosin istumista ja nostelua. Viiru oli osan aikaa mukana turistina, otti ilmoittautumisia vastaan Airan kanssa, harjoitteli A:n kontaktia, kävi Susun kanssa keräämässä pois kakkasaavit.
Toisenä pääsiäispäivänä matkasimme hallille Soinnun, Sirkun, Topin, Susun ja Viirun kanssa. Sointu ja minä juoksentelimme radanpätkää Topin ja Viirun kanssa. Viiru harjoitteli myös keppejä (jotka eivät nyt menneet kovin hyvin) sekä A:ta. Kävelimme Leinosenlammen jäällä keväisessä lämpimässä auringonpaisteessa.
Ärsyttävä tapa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti