Ekana päivänä, sunnuntai-iltapäivänä ehdittiin Hailuodon biitseille.
 |
| Seikkailu alkaa Hailuodon lautalla |
Uudet joustoremmit pääsivät testiin.
Oulun tienoilla riitti autioita upeita pitkiä hiekkarantoja juostavaksi ja uitavaksi. Ihmettelin, miksi Viiru juo suolaista merivettä, mutta Perämeren vesi onkin lähes suolatonta.
Yövyttiin Airport Hotel Oulussa Kempeleessä, joka oli kovin koiraystävällinen ilmpaiiriltään mutta ennen kaikkea lenkkimaastoiltaan. Lampaitakin oli :)
 |
| Hotelli ja lammasaitaus häämöttävät lintutornista. |
Seuraava yö oltiin Raahessa hotelli Raahenhovissa, ja se oli ihan keskellä kivierämaata (jos niin voi Raahen kokoisesta paikasta sanoa). Ruoholänttiä piti tosiaan etsiskellä.
Ensin kuitenkin maanantain lintu- ja luontokohteet:
Temmesjoen lintutornista aukeni näkymä Liminganlahdelle. Kuvasta tuskin näkee, mutta vedestä nousi siellä täällä pikkuisia mökkejä ilman maapalasta. Tai tietysti maannousemisen myötä siellä on joskus tulevaisuudessa isotkin tilukset.
Aamupäivän pääkohde oli Liminganlahden luontokeskus torneineen.
Iltapäivä vietettiin Siikajoen Tauvon Munahiejalla.
 |
| Lopputulos oli se, että Piki ui urheasti piitkän matkan pelastamaan minua; Viiru pelasti vain oman nahkansa. |
Tiistaina hivuttauduttiin lähemmäksi kunnon turistipaikkaa eli Kalajoen hiekkasärkkiä. Aurinkoisessa helteessä ihmismäärä oli hulvaton, ja lintujen tarkkailu ja koirien uiskentelu jäi vähemmälle.
 |
| Vaaleansinen taivas, sininen meri, vaalea hiekka, keltaiset kukat |
Varsinaisen hiekkasärkkäalueen ulkopuolella Letonnokallakin oli särkkiä.
 |
| Letonnokan kirkas vesi |
Koko viikko oli helteinen, ja lounaspaikat valittiin niin, että auton sai varjoon ja niin lähelle ravintolaa/terassia, että takaluukun voi jättää auki. Tällaisia paikkoja löytyikin ihmeen hyvin; joskus joutui tosin tinkimään listan monipuolisuudesta. Salapoliisintyöllä löysimme Lohtajalta ravintola Wattajan.
Lohtajan kautta jatkettiin Kokkolaan kyläilemään. Valitettavasti kyläpaikan issikkakoira oli vaisu, koska se oli uiskennellut sinileväisessä vedessä; ekaa kertaa 17 vuoteen oli levää. Me emme nähneet sinilevää reissulla kertaakaan (ja nyt on Malla-koirakin jo terve).
Yö vietettiin Pietarsaaren keskustassa hotelli Epoquessa, jossa oli reissun majapaikoista paras hinta-laatusuhde. Ja viihtyisä terassi ja ilmastointi :)
Keskiviikkona koukattiin peltolakeuksille. Kauhavalla oli Suomen 100 - lintukohteet -oppaan pohjanoteeraus: Saarimaan näkötorni peltojen latomeren ihailuun. Torni on vuodelta 1986 mutta opas reilusti 2000-luvun puolelta.
Pikku harmitus unohtui Kauhanevan-Pohjakankaan kansallispuiston lumoavalla suolla ja pulahduksessa Kauhalammen pehmeään veteen.
Yö vietettiin Kristiinankaupungissa Mummonmökki Riverside Cottagessa. Söpössä mökissä ei ollut juuri mukavuuksia, ja omasta nurmipihasta nauttimista haittasi viereinen erittäin vilkas maantie. Ei minun ykkössuosikkini, eikä koirien koska niiden kauneusunia haittasi kärpäsjahti.
Torstaina Poriin, Yyterin lietteille (kyllä: lietteille, ei sannoille).
 |
| Me halutaan vahtimaan isäntää! |
Yyterin koirarannalle ei ehditty - mutta ei se mitään, kun pohjoisessa oli jo saatu nauttia santarantaelämästä. Ja bongarineitokaisia väsyttää jo reissaaminen, uudet asiat ja havainnointi.
Kotiin ajeltiin ysiteitä Kuopion kautta perjantaina. Kotona nukutaan. Hakutreeneissä käväistiin: Viirulle otettiin vain etukulmat kunnon palkoilla. Sitten kotiin lepäämään. Eniten harmittivat metsään jääneet kanttarellit ja jättimustikat.
... Ja seuraavana päivänä tuli vielä mieleen: Viimeinen yö vietettiin Porissa huoneistohotelli Kuukkarin kortteerissa kivassa yksiössä. Myös tämä paikka oli erinomainen koirien kanssa; vieressä oli puistoja ja kävelyteitä.
Reissun ensimmäinen ateria syötiin ABC:lla (kaikkiin hampurilaisiin sai soijapihvin, mutta kerroshamppariin vain yhden), mutta sitten päätettiin, että etsitään aina vaihtoehto aakkosille. Lounaiden greatest value oli Lapualla Vanhassa Patruunatehtaassa kulttuurikeskus Vanhassa Paukussa ravintola Isossa Prässissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti