Team Ahma lorvailee

Kerran Patvinsuolla nuotiopaikalle sattunut retkeilijä meinasi luulla Pikiä ahmaksi. Kun katsoin ahman kuvia, en ihmettele. Ja onhan siinä myös mustan minijääkarhun piirteitä.

Ei ahma, ei karhu. Kuva: Tuuli Oksalahti

Mutta lorvailtu on kuitenkin. Flunssa pukkaa, kiirettä pukkaa, ja myös yhdet pikkujoulut ja hallitalkoot - emännälle siis.

Tuomas suunnitteli pyynnöstäni radan, jossa oli Markku Kaukisen 15.11. radasta vaikutteita saanut hyppyserpentiini.  Tämän sai ohjattua ilman pakkovalssia hypylle 12 ;) Ja onnistui kummalta puolelta vain, vaihtoja ei tarvittu.

Rata: Tuomas Haverila

Tuo Kaukisen rata oli ollut ilmeisen järisyttävä, koska treenimme jälkeen huomasin viereisen kentän koutsilla hieman erilaisen variaation samasta radasta. Siinä piti pakkovalssata keinulta serpentiinin ekalle hypylle.

Tokossa on tehty vain kaukana olevan merkin kiertoa nameilla ja ilman sekä ruutua (Viirua ei enää häiritse ruudun vieressä seisoskelija).

Sää lauhtui, satoi, ja tämä aamu oli näinkin pirtsakka.

Lisäksi olin itse se raivostuttava irtokoiranainen. Eihän tähän aikaan lauantaiaamuna ole ketään muita ulkoilemassa. Ja eihän täällä näekaan mitään. Viiru kävi kuulustelemassa ja nuhtelemassa metsästä yllättäen putkahtanutta (kiinni olevaa) koiraa. Poliisista päivää. Onko teillä lupa kuljeksia meidän metsässämme? Onneksi nuorempi konstaapeli jättäytyi taka-alalle käsirautoja kaivelemaan. Kyllä hävetti ja harmitti.