Virittäytymistä

Maanantaina käytiin Liperissä Miimin, Pamin ja Viian kanssa lenkillä. Yksi oli joukosta poissa. Unelma-isomummia muistetaan rauhalla, rakkaudella ja kiitollisuudella. Ilman Unelmaa meilläkään ei olisi australianpaimenkoiria.

Tiistaina palasimme Tuomaksen agilityryhmään, jossa kävimme talvikaudella. Menee välillä päällekkäin Josepan tottiksen kanssa, mutta ei voi mitään. Tällä kertaa Piki jäi kaupunkiin lenkkeilemään.

Rata: Tuomas Haverila

Iloinen kisoihin virittäytyminen ei sujunut. Mikään ei sujunut, ei mikään. Oikeastaan se ei ollut kovin masentavaa, koska näkyi niin selvästi, mikä erotti kisanollan ja harkkasähläyksen: ohjaaminen koko ajan ja loppuun asti (tai sen puute). Toisessa setissä tehtiin rata kerran ja nollalla läpi (palkkasin kontakteille). Hypylle 17 tehtiin vippaus, muu olisi edellyttänyt Viirun seisottamista kontaktilla aika pitkään.

Olin päättänyt pestä Viirun seuraavan päivän fyssarikäyntiä ja seuraavan viikonlopun kisareissua varten. Mutta miksi suihkuttaa, kun voi uittaa. Loppulenkillä Pippuri-parsonin (9 v) kanssa aikuiset naiset leikkivät ja uivat.

Keskiviikkona fyssarilla oli iloiset uutiset: ei jumeja juurikaan, ja vähätkin pehmenivät helposti. Ei ole kisamenestys Viirun muskeleista kiinni :)