SM-kisoissa

Perjantaina saavuttiin ketyn kanssa Ouluun iltapäivällä, ja saatiin avaimet luksusmajoitukseemme: kaksio runsaan puolen kilometrin päässä kisapaikalta. Siitä, mihin talon parkkipaikka päättyi, alkoi kisojen parkkipaikka. Kävelymatka siis. Kisat olivat Oulun norssin kentällä ja tiloissa, ja asumuksemme oli Linnanmaan opiskelija-asunnossa. Ruokailu oli alakoululla, tuttuja Amican herkkuja - hyvä, kun sai lämminstä kunnon ruokaa. Kiitos Runtin siskoksille Sannille ja Annalle majoituksesta!

Lämmittelykisoissa olin ilmoittanut meidät vain yhdelle radalle, koska en tiennyt, miten kerkiämme Ouluun. Tuomari Vesa Sivosen radalla hyllytimme kolmosesteellä putken väärään päähän, mutta muuten rata oli meidän asteikollamme oikein sujuva.

Hienoja otoksia olivat taitavat kuvaajat napsineet:

Kuva: Sari Eskelinen

Loikkaan kontaktin yli vasta varsinaisissa SM-kisoissa. Kun ei namiakaan saanut.

Kuva: Taru Vallius

Kiipee, kiipee!

kuva: Taru Vallius

Luulin, etten osaisi nukkua koko yönä ja että jännittäisin vatsa kuralla. Nukuin kuin tukki ja kisapaikalla nautimme iloisesta tunnelmasta. Ei ne radat olekaan niin vaikeita! En myöhästynyt rataantutustumisesta kuten edellisenä iltana. Starttasimme kolmantena koirakkona, ja sain määräyksen tehdä tulos - kunhan ei vain hylkyä. Teimme työtä käskettyä, ja oikein kunnon tuloksen: kepeiltä kielto (olin sittenkin liian hidas...), 6-hypyn rima putosi (ettei vain hyllyttäisi A:lle...), törkeääkin törkeämpi loikka A:lta yli kontaktipinnan ja vielä yliaikaa päälle. Mutta tulos tehtiin. Kaksi joukkuelaistamme kuitenkin hyllytti, joten yhteistulos oli hylätty.

Armotonta menoa:

Toista kieltoa ei kyllä oteta!

Kuva: Sari Eskelinen

Eikä otettu, vaan päästiin vauhtiin.

kuva: Sari Eskelinen

kuva: Sari Eskelinen

Hienoa oli edustaa omaa seuraa SM-kisoissa, ja ihan kunnialla edustimme. Parhaamme teimme. Kisoissa oli toimivat järjestelyt, erinomaiset kuulutukset, kivaa shoppailua, ihan syötävää syötävää, lämmin ja iloinen tunnelma, ystävälliset talkoolaiset, hyvä pohja ja hienot esteet. Paljon tuttuja, hyvä seuraa, huippu kety.

Tuolla me oltiin.

Viiru on kotonaan koko maailmassa, mihin vain mennäänkin. Niin myös kisoissa - ihan sama onko osallistujia 20 vai 2000. Minulla saattoi pyöriä silmät kuin hedelmäpelissä, mutta ei Viirulla. Juoksuinen Piki oli jätetty kotiin.

Metsäiset lenkkipolut ja uintimahdolllisuus luonnonvedessä

Sää ei suosinut etenkään lauantaiaamupäivänä, mutta sunnuntaina turisteina piti jo ostaa lippikset, ettemme saaneet auringonpistosta. Paisteessa Viiru tungettiin varjoon katsomon alle. Kenneltyttö ja harrastusväline relaavat sunnuntaina:

 

Reissusta ja kisoista riittää muisteltavaa pitkään. Hienoa oli olla mukana :)