Arvaa harmittaako

Katselemme superfoodin kypsymistä.

Kesäinen viikonloppu aloitettiin vahtimalla ruuanvalmistusta, kun amerikkalainen vieras oli ihmettelemässä Suven avausta. Olikin mukava, koirista pitävä vieras, ja alkuhaukun jälkeen Pikikin kilpaili rapsutuksista.

Viirun kanssa sännättiin Joan valmennusryhmän treeneihin, jonne Henna toi kimurantin hyppyradan Manner-Euroopasta. Keppikulmakin oli vaikea, mutta saatiin sekin lopulta onnistumaan.

Lauantain hakutreeneissä vaihdettiin teema ilmaisusta risteilyyn. 10 ukkoa, muutama haukku, palkka, kuljetus puoleen väliin seuraava merkkiä, kutsu keskilinjalta. Jos koiran sain tulemaan suoraan oikeasta paikasta, lähetin sen yliheittona seuraavalle. Kotiläksyksi sain yliheittojen koreografian harjoittelun. Viiru ei saanut laiskanläksyä. Risteilyä tehdään seuraavakin kerta. Hakutreenin jälkeen saatiin vielä uusi lenkkiseuralainen sakemanni Roope. Treenin ikävä juttu oli niskaani kiinnittynyt punkki, jonka Minna poisti eläinlääkärin varmoin ottein. Minäkin tarvitsisin punkkipannan.

Ilma oli juuri sellainen kuin kesän aloittajaisissa kuuluu, ja lähdimme mökille. Sunnuntaina veneiltiin.

Veneily vetää Pikin vakavaksi.

Ja sitten varsinainen harmitus: kevyttä kenttälounasta grillipaikalle kattaessani kompastuin epätasaisiin liuskekiviin ja kaaduin. Nilkka nyrjähti, toisen jalan polvi sai kuhmun ja nirhamat ja merkkiretkipökiin tuli reikä :(

Herajoen kosken partaalla

Kyllä harmittaa. Täytyy huolella parannella, ettei parin viikon päästä siintävä Oulun-reissu vaarannu. Meidän piti mennä vielä ensi viikonloppuna Pieksämäelle tuhlaamaan lahjakortit ja kenraaliharjoittelemaan. Onnistuukohan sekään? Onneksi kaatuminen oli ihan puhdas vahinko eikä vaikka humalapäissä kompastelua - sitten harmittaisi vielä enemmän.