Thelman ja Louisen tytär

Laskiaissunnutaina paistoi kirkas kevättalven aurinko. Pakkasta oli kymmenisen astetta.

Aamusta ammuttiin. Mukana maalla oli myös Kerttu. Viiru aavisti jo mitä tuleman pitää. Sen oli vaikea rauhoittua perusasentoon, Kertunkin luokse olisi pitänyt päästä. Itse ampumiseen Viiru ei kuitenkaan reagoinut kovinkaan vahvasti. Jos se oli malttanut istuutua viereen, se myös pysyi siinä. Tämähän sujuu aivan yllättävän hyvin.

Viia, Pami ja Viiru

Poseeraus ja nilkkojen asettelu on näillä siskoksilla verissä.

Pikikin saatiin pyydystettyä yhteen kuvaan.

Ilmaisutreeneissä menin kakkos-, kolmos- ja nelosukolle lähetyksen jälkeen heti piiloon niin, ettei Viiru saanut viestittyä minulle: Hei, katso täällä olen! Löysin ukon ja kohta nostan nokkani taivasta kohti ja alan haukkua - kunhan ensin olen asetellut häntäni sievästi. Enko olekin hyvä! Piiloleikki ei haitannut Viirua yhtään. Minnan häiriköinti ja pallon viskely ekalla ukolla sen sijaan häiritsi haukkumista paljonkin. Seuraavalla häiriköinnillä ukko välipalkkasi useammin. Hyvin meni!

Ensin huvi ja sitten toinen vielä parempi huvi: 

Kuva: Arja Kettunen

Kuva: Arja Kettunen

Treenin jälkeen Arja tarjosi itse tehtyjä maailman parhaita laskiaispullia: täytteenä oli rahkakermaa, mansikka-vadelmahilloa, vadelmasuklaata ja mantelimassaa. Nam! 

Illalla oli kummallekin koiralle pieni annos kaupunkikävelyä, kun saattoreissulla käveltiin rautatieasemalta kotiin.