Petteri Kermisen radat olivat kivoja, niissä oli vauhtipätkiä ja pyöritystä. Suosikkiohjaustani valssia oli joka radalla kymmenisen kappaletta ;)
Kaksi ensimmäistä rataa olivat katastrofaalista ohjaajan sähläystä. Pieniä hyviä pätkiä saattoi olla, jos oikein yrittää olla positiivinen. Kolmas rata oli hypäri, joka sekin alkoi ohjaajan fiksulla oletuksella, että kyllähän koira on semmoinen ajatuksenlukija, että se hidastaa ja kääntyy kepeille hyppysuoran jälkeen ilman minkäänlaista ennakoivaa ohjausta. Ei kääntynyt. Vielä päästin Viirun keppien jälkeen edessä imuroivaan putkeen enkä kääntänyt koiraa vinossa olevalle hypylle. Sitten medeihin saapunut kanssakisaaja alkoi kannustaa tyyliin ohjaa/ohjaa kunnolla/juokse/hanaa/jatka, jatka/loppuun asti. Tehtiin radan neljänneltä esteeltä maaliin saakka oikein sujuvaa suoritusta :) Ei ole oikein kunniaksi minulle, joka en edes myönnä jännittäväni, että näin paljon auttaa toisen tsemppaus. Kaksi edellistä rataa olivatkin menneet ulkopuolisissa tunnelmissa: En kuulu tänne. Pitää treenata ainakin kaksi vuotta ennen kuin lähden seuraaviin kisoihin.
Sovittiinkin, että jos ei olla samaan aikaan kisoissa, Soili äänittää minulle tsemppaushuutoja. Mutta ihan vakavissaan, ei tällä 10 minuutin treenaamisella joka toinen viikko edisty mihinkään. Kepit menivät Viirun osalta ihan ok. Loputtoman pitkällä treenilistalla pitää nostaa ylemmäksi kontaktin jälkeinen puolenvaihto.
Päivä oli kyllä mukava, niin mukava kuin 4.30 alkanut päivä vain voi. Viimeisestä radasta jäi hyvä mieli. Ajokeli lumi/räntä/vesisateessa oli välillä erittäin huono, mutta hengissä selvittiin. Kiri ja Viiru olivat oivat matkakumppanit, kotonaan maailmassa. Kiri ja Iita tekivät yhden ratavirheettömän suorituksen. Sain lainata speedcrossejani kanssakisaajalle. Hän oli lähdössä ensimmäisenä radalle kun huomasi nauhasysteemin hajonneen. Sattuipa olemaan samankokoinen jalka ja aussieohjaaja pääsi radalle. Pienestä voi ihminen ilahtua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti