Ilopissoja ja ampumista

Ampumista jatkettiin jo tiistaina. Taas oli Viirun mahdoton pysyä perusasennossa, kun se tiesi paukun kohta tulevan. Maassa Viiru sen sijaan makoili vaikeuksitta eikä edes vilkaissut äänen suuntaan. Käytiin lenkillä Unskin, Pamin ja Viian kanssa, ja nyt Viiru näytti palautuvan paukuista heti. Kumma jos eivät laukaukset ala miellyttää: makoisaa kissanruokaa, paras karvalelu, emäntä ja kasvattaja leikkivät ja kehuvat, sitten vielä lenkki rakkaimpien sukulaisten kanssa syntymäkodin maisemissa.

Tällä kertaa oli vielä agilityakin. Valssi vitoselle oli tietysti taas minulle vaikea, vaikka ei ollut kiirekään. Kepeille Viirua piti tukea, hyppyä 14 se ei hakenut ohjaamatta. Ryhmäämme on tullut kaksi uutta jäsentä. Kiva!

Rata: Tuomas Haverila

Torstain tokoryhmässä Viiru harjoittelikin sitten perusasennossa pysymistä.  Mira taputti käsiä, ja hiljainenkin taputus paineisti Viirua. Paikkamakuussa keinun paukutus ei hätkäyttänyt. Tehtiin myös  seuraamista häiriössä ja noutoa (luovutusasentoa). Tästä treenistä voisi todeta, että alamme edistyä - taannumme hieman hitaammin kuin aiemmin.  Piki sen sijaan oikeasti edistyi hallinpihatokossa: se alkaa pysyä paikallaan ihan oikeesti!

Luulin, että perjantaina Viirulle kävi nolo juttu: joku lirutteli ilopissat Hannan eteisen lattialle Jatsin ja Hipan nähdessään... Lauantaina kävi ilmi, että Pikihän se oli kuitenkin. Tavattiin tädit hakutreenien päätteeksi Linnunlahden kentällä, ja taas oli jälleennäkemisen riemu ja mielistelyn syvyys ilopissan arvoinen.

Pikillä oli aamupäivästä tokoa. Piki pysyi hienosti ja ennakoimatta paikallaan istumassa, vaikka kaivelin palkkojakin taskusta. Luoksetulon loppuasento oli suora ja hieno, toinen tehtiinkin vauhtiversiona. Lisäksi harjoiteltiin leluruutua sekä perusasentoa ja seuraamista. Noita perusasioita en ollenkaan osaa opettaa :( Lopuksi Ilona tutkiskeli ja paijaili Pikiä namuja syötellen. Kiva täti! Nyt, kun melkein kaikki ryhmäläiset olivat paikalla, yksittäin treenaten aikaa oli kyllä turhan vähän: 2 x 5 minuuttia siirtymisineen. Ai niin, tehtiin myös maahanplätsähtämisen ja istumaan pomppaamisen sähäkkyyttä. Pikilläkin on tokoviettiä, aivan kuin Viirulla :)

Viirun hakutreeneissä otettiin uusi häiriö. Häiriö on tälle kaudelle uusi, mutta kaikkiaan vanha, ja se myös oli varmaan yksi syy maalimiesten jättöihin, joita oli loppusyksystä. Kolmannelle ukolle kävelin Viirun haukkuessa, ja tarkoitus oli pyytää se perusasentoon. Mutta Viirupa ennakoi ja tuli viereen, kun olin hetken aikaa seissyt paikallani. Otettiin uudelleen tällä ukolla ja vielä seuraavallakin. Viimeinen oli kyllä ihan mallisuoritus. Mutta tuollaisesta ennakoinnista on vain pieni matka siihen, että Viiru viipottaa minua vastaan. Kolme ukkoa neljästä antoi välipalkkaa. Yhdellä Minna häiriköi pallon kanssa - meni paljon paremmin kuin viimeksi. Reippaasti ja kuuluvasti Viiru haukkui ja jatkoi, vaikka Hanna ja pojatkin saapuivat kentälle.

Lauantai-illan fitness gym: kodinhoitohuonessa ikiaikainen Karrimoor-makuualusta (vm 1977), jumppakuminauha ja fascia-pallo. Yleensä pallo kiehtoo koiria, mutta nyt personal trainerit odottavat pääsevänsä keittiöön pitsantekoon. Ikinä pitsapohjalle eivät mahdu kaikki täytteet, vaan tyttöset saavat kerta toisensa jälkeen juuston ja muut tähteet. 

Huomenna Viirulla on äiti-lapsi-päivä, kun matkataan Kuopioon kisaamaan Kirin kanssa.