Tänään oli hyvä päivä

Voi, miten hyvin kaikki sujui tänään!

Piki  tervehti. Aamulenkillä kuljettiin eri teitä kuin yleensä ja tavattiin sattumalta työkaverini, jota koirat eivät tunne entuudestaan. Hän huhuili tervehdystä jo kaukaa, ja olin valmistautunut varoittamaan, ettei pelästyisi, kun toinen koirista rupeaa kohta haukkumaan. Mutta vielä mitä, kumpikin karvatassu meni kohteliaasti ja rauhallisesti tervehtimään. Piki oli löytänyt luoksepäästävyysnappulastan uuden säädön on- ja off-asentojen välistä. Piki ei saartanut uhria haukkuen eikä myöskään rakastanut ihmistä niin suuresti että rakkauden kohteen huuli olisi auennut verta vuotaen ja rillit olisivat tarvinneet vähintään optista myyjää (vai mikä se ammattinimike onkaan).

Jo tämä olisi tehnyt päiväni, mutta lisää oli luvassa.

Piki tokoili. Tokotreeneissä Piki oli eri pätevä. Tehtiin törpön kiertämistä lelulla, namilla ja kädellä ohjaten, perusasentoa, kääntymisiä ja seuraamista, uuden alo-luokan hyppyä sekä i-m-siirtymiä. Asenne on kohillaan.

Oivalsimme, miksi Viiru jättää ukon ja miten sitä korjataan. Viirun ilmaisutreeneissä olimme kaikki eri päteviä. Viiru jätti ensimmäisen ukon kaksi kertaa. Kun kävelin ukolle, Viiru tuli kahdesti minua vastaan ja istahti viereeni perusasentoon louskuttamaan. Ja pitkään se jaksoikin. Maltoin olla tekemättä mitään. Lopulta ukko sai vielä palkattua oikeastakin toiminnasta. Seuraavalla ukolla Viiru ei tullut vastaan, mutta taisi tulla kerran käskemättä sivulle, kun seisoin vieressä. Välissä oli tyhjä, joka meni hyvin. Viimeisellä ukolla Viiru jaksoi louskuttaa maalimiehelle, vaikka seisoskelin vieressä, kävelin pois ja seisoskelin taas. Eihän maalimiehen jättämisessä olekaan mitään mystistä paineistumis-, läheisriippuvuus- tai vireenhallintajuttua. Viiru vain ennakoi.

Herkkuja ja jatkoa. Treenin jälkeen Laura tarjosi viinermunkkikahvit. Kyllä maistui! Sovimme tauon jälkeisistä treeneistä. Tämä on kyllä ihan paras hakuryhmä :)

Hanki kantoi. Mentiin vielä lenkille Jaamankankaalle. Hanki kantoi koiria. Oli sen verran pakkasta, että kovaksi tamppautunut polku kantoi ihmisiä. Viisihenkinen belgi-schipperke-aussie-kombo oli paljon rennompi ja yhdessäpuuhailevampi kuin edellisellä kerralla.

Sitten me mentiin nukkumaan meidän rättiluolaan.

Muuta viikolla sattunutta mukavaa:

Pikin paikallaistuminen ja -makaaminen on kehittynyt isolla hyppäyksellä.  Arkiluoksetulo on hyvä, joskaan ei ihan sataprosenttinen ;) Piilotettu tunnarikapula löytyy hyvin nenän avulla omalta pihalta.

Pihatokossa Viiru sai vahvan oivalluksen siitä, mikä se oma oikein on. Piti kuitenkin muitakin kapuloita ottaa ensin suuhun ja sylkäistä sitten pois. Mutta oman Viiru toi useamman kerran. Oma oli vielä erikseen ja vieraat rykelmänä vieressä. Joan tokoryhmässä ensimmäistä kertaa piilotin kosketusalustan osittain, ensin ehkä vähän liikaa. Viiru kesti seuraamisen ja jäävien häiriköintä hyvin. Kokeiltiin ohjattua noutoa (noudosta alkaen) niin, että leluja oli kaksi. Ehkä liian nopeasti etenin tässäkin, koska Viiru säntäsi väärälle puolelle, kun leluvahdit poistuivat. Kokonaisuutena, ilon kautta.

Agilitytreeneissä otettiin pitkästä aikaa vastakääntö käyttöön hypylle 9 ja kokeiltiin myös muurille 14. Kolmoshypylle "päärynä" oli hyvä; pituudelle 11 Viiru irtosi hienosti. Viiru pääsi Joan valmennusryhmään.

Rata: Tuomas Haverila

Ammuskelussa Viiru pysyi peruasennossa tai paikkamakuussa. Hieman otin jo etäisyyttä. Edistyminen on niin nopeaa, että ehkä luonnetestituomarit sittenkin olivat oikeassa: Viiru ei pelkää. Se ei vain tiedä, mitä tehdä. Nytpä sille kerrotaan. Paukkujen jälkeen perjantain kruunasi sukulaislenkki.