Oikea marraskuu

Menin toista kertaa Minnan hakuryhmään, ja nyt osasin varautua aikatauluun ja treenityyliin. Käytiin myös pienellä lenkillä ennen harkkaa. Tällä kertaa rata ei kuitenkaan ollut aivan niin pitkä, emmekä rakentaneet mökkikylää. Aikaa kului yhteensä vain neljä tuntia. Ensimmäistä kertaa elämässäni missään lajissa tein kirjallisen treenisuunnitelman.

Suunnitelmaa piti sopeuttaa maaston mukaan, joten neljä ensimmäistä oli löytöjä, sitten useampi tyhjä ja lopuksi kaksi löytöä. Maalihenkilöt vannotettiin varmistamaan, että Viiru ei jätä hommaa kesken. Ja niin tapahtuikin, varuilta maalimiehet varmistelivat. Kukaan ei ollut umpparissa eikä ensimmäinen naama piilossa. (Eli vielä on tiekarttaa jäljellä.) Kahdella ekalla haukkuja oli 30, kolmosella ja nelosella hengailuhaukut ja viimeisillä kymmenisen haukkua.

Hieman sotki treeniä (mutta onneksi vain hieman) kaksi koiraporukkaa. Ensimmäinen kulki keskilinjaa kolme koiraa haukkuen, kun Viiru ilmaisi kolmosukkoa. Anneli joutui haukuttamaan Viirua tosi pitkään, että sai palkattua hyvän haukun oikeassa kohdassa. Toinen koiraporukka kulki takarajan takana etuviistossa, kun lähetin Viirua neloselle. Ilmankos Viipon oli vaikeaa tietää, ketä ja mitä etsiä ja ilmaista. Tyhjillä ja lopuilla löydöillä ei tällaisia häiriöitä ollut.

Ukot pitivät tarvittaessa namirasiaa tai lelua esillä. Kotona voisi harjoitella luopumisen avulla niin, että kun haukku on hyvää, namirasia on esillä; kun huonoa tai katkeaa, namit menevät piiloon. Kentällä tai metsässä ukko voisi myös antaa yhden namin heti Viirun tullessa. 

On tämä hassu ja haastava harrastus: viime vuonna samaan aikaan oltiin ehkä parempia myrskytuulessa. Jospa taantuminen johtuu, paitsi huonoista pohjista, myös liian helpoista treeneistä. Nyt tuntuu, että olemme kahtena lauantaina tehneet sellaista settiä, jota olisi pitänyt tehdä koko kesä.

Tyhjille Viiru lähti kerta toisensa jälkeen innokkaasti, ja usein myös suoraan. Parille tyhjälle vaadittin kuitenkin pari lähetystä, koska Viiru kaarsi liian aikaisin tai väärään suuntaan.

Tänään oli sellainen sää kuin marraskuussa kuuluu. Pakkasta viitisen astetta, kuivaa, hiljaista. Välillä sateli huntumaisesti niin pieniä lumihiutaleita, ettei niitä voi sanoa hiutaleiksi. Lumitihkua? Luonto käy talviunille. Juuri semmoinen sää kuin tässä 11 vuotta sitten marraskuussa otetussa kuvassa (lisää Topin nuoruuskuvia on Sirkun vanhoilla hulleri-sivuilla).

Olin lopuille neljälle koiralle ukkona. Löytöjä oli parhaimmillaan kuusi per puoli ja yleensä suorapalkalla, usein pakenevana. Palkkaa oli kullekin koiralle jos jonkinlaista, alkunamia, loppunamia, loppulelua, kuljetusnamia. Siinäpä sitten kipitteli kreppejä tähyillen seuraavaa palkkaa hamuten kuolasta ja pakkasesta kohmeisin kourin risuihin kompastellen ja suohon upoten. Kaikilla taisi olla kuitenkin hyvä treeni :)

Kovin pitkää lenkkiä en kotimetsässä enää Soinnun ja koirien kanssa jaksanut. Onneksi Viiru oli saanut ihan kunnolla pompahdella metsässä omassa risteilyssään. Pikillä oli mukavaa seuraa radan tallauksessa, ja tällä kertaa Piki rallatteli ympäriinsä ajaessaan snautseri Skodaa takaa. Vanhemmat koirat, kelpiherra ja bc-rouva, ottivat rauhallisemmin.

Huomenna otetaan enemmän ja parempia kuvia valoisalla.