Tänään oli erittäin hyvä, tai lähes täydellinen, koiraharrastuspäivä. Olin heräilemässä hakuilureissulle Outokumpuun, kun puhelimeen tuli viesti, että aamusta olisi Joensuussakin hakupaikka vapaana. Koska Outokummun treenistä ei ollut täyttä varmuutta, suunnattin Joensuun Sipriin.
Treeni oli täysin erilainen kuin mitä tänä kesänä ja syksynä on tehty. Aluetta tallattiin ja merkattiin sekä vietiin mökkipiiloja ensimmäiset puolitoista tuntia. Tämä oli senkin takia hyvä, että Pikillä oli ohjelmaa. Piki oli tosin huono tallaaja, koska se lähinnä hiihteli minun polvitaipeessani, kunhan välillä ajoi Putte-schipperken kauemmaksi. Aluetta tallattiin 300 m, ja lähetyspaikat ja piilot merkittiin hyvin tarkasti. Alueelle kannettin viisi mökkiä. Vasemmalla oli avointa melko tasaista kangasta, jossa oli myös isoja kuusia ja kaatuneita puita. Oikealla puolen oli nouseva rinne.
Minna auttoi treenin suunnittelussa tai oikeastaan suunnitteli koko treenin. Oma ilmaisuun painottunut ennakkosuunnitelmani meni täysin uusiksi, koska halusin hyödyntää hyvin merkatun ison alueen risteilyssä ja umpipiilot. Hävettää, mutta en muista koko kuviota. Oli tyhjiä, oli mökkejä matkalla, oli ukko mökissä, oli löytöjä, joista kaikki olivat takarajalla. Suunniteltuja pistoja oli kymmenisen. Tyhjistä mökeistä Viiru selvisi hyvin. Miehitetty umppari oli avoimessa maastossa, siellä Viiru haukkumisen jo aloitettuaan säpsähti jotain ja hetken kuuluttua tuli mamman luokse. Uudelleen lähetettynä ei ollut ilmaisussa ongelmia.
Tyhjillekin pistoille Viiru lähti hyvin mutta totteli palaamiskäskyä eikä huidellut ihan oman päänsä mukaan. Joitain kertoja (kolme?) piti kutsua takaisin liian aikaisen kaartamisen vuoksi. Pitää tarkkailla, miten Viiru menee ja oikealla hetkellä, kun koira on mennyt tarpeeksi pitkälle ja kaartaa eteenpäin, kehua ja kutsua takaisin. Nyt ei tehty keskilijan yliheittoja - eikä välttämättä tarvitsekaan, koska motivaatio lähtemiseen on kohillaan. Oman mielipiteeni mukaan niitä kannattaa tehdä, jos tyhjiä ja hallintaa lisätään, koska ne nostavat motivaatiota ja virettä entisestään.
Hyvän haukun jälkeen palkkana oli kahden lelun leikki, ja viimeisellä lisäksi namit. Lähestyin ukkoja vasta, kun leikkiminen oli alkanut. Ekalta Viiru lähti minun luokseni mutta sen jälkeen muisti, että ukolla on kaksikin lelua. Kun ukko passivoitui, Viiru jäi eteen istumaan ja odottamaan. Tämä ei ole hyvä. Joko minun pitää kutsua tai köpötellä ukon luokse. Mutta hyvin Viiru siis hokasi, että maalimiehen luokse kannattaa jäädä :)
Loppuarvion mukaan Viiru työskentelee ihan hyvin (jopa siis ne tyhjät, ja muutenkin pistot!) eikä mitään isompia ongelmia ole. Kunhan taas ilmaisu saadaan parempaan kuntoon. Tänään ei fokus ollutkaan siinä. Mutta selvästikin avoimessa maastossa, jossa Viiru näkee minut, se helposti lähtee hakemaan apuja, jos on vaikeampi tilanne. Ensi kerralla minun pitää olla vielä passiivisempi.
Ja vielä lenkki: Viiru oli remmissä, etteivät tyttöset ryhtyneet mihinkään sakinhivutukseen. Pikillä ja samanikäisellä malitytöllä oli hieman ymmärrysongelmia, mutta niistäkin selvittiin. Putte- ja Ziggy-pojat olivat tyytyväisiä kuvitellusta haaremistaan.
Väsynyt koira on yleensä onnellinen koira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti