Matkalla

Aivan kuin edellisen viikonlopun Lappeenrannan reissu ei olisi riittänyt, tuumasimme taas, että autot ja naiset ovat luotuja kulkemaan. Torstaina kulki Heidin auto Kurkimäkeen/Karttulaan ja takaisin. Heidin ja Sisun ja meidän lisäksemme kyydissä olivat myös Ninka ja Vappu. Viiksi-areenalla oli ProPerron ison kentän treeni kouluttajana Sanna Katainen.

Ratapiirros on varastettu Heidiltä.

Rata: ProPerro, ratapiirros: Heidi Hirvasoja-Korkee

Pikin kanssa aivan ylitimme itsemme. Ekaa kertaa teimme ihan ohjauksiakin: pakkovalssin ja leijeröinnin. Sanna suositteli targetin käyttöä ja namipalkkaa. Päätteeksi voi sitten ottaa kunnon leikit.

Lopulta saimme Pikin kanssa vedettyä yhteen pötköön esteet 1-19-20-21-5-6-24. Putkella 5 olin kyllä myöhässä. Viirun kanssa on "ongelmana", että se tietää palkan tulevan minulta - pitää nyt Pikin kanssa välttää tätä viimeiseen asti. Viikkoryhmästämme varmasti löytyy kouluttajan lisäksi avustajia.

Viirun kanssa vaikein paikka radasta oli se, joka Sannan mielestä olisi ollut se kaunein. En ehtinyt tehdä persjättöä ennen hyppyä 16 enkä myöskään saanut ennakoivasti pyöräytettyä Viirua niin, että se olisi kääntynyt hypyllä tulosiivekkeen ympäri. Tai sain sitten viimeisellä kerralla. Tulosuuntaan kääntyminen oli vaikeaa myös hypyllä 30. Keppikulma oli meille liian vaikea, ja Sanna totesikin keppitreenin tarpeen. Ja se, mitä kolmosissa myös tarvittaisiin olisi Viirulle lisää vauhtia ja röyhkeyttä (tätä mietittiin Heidin kanssa) - näenhän minäkin meidän kisavideoistamme, että ilman minua Viiru menisi montakymmentä prosenttia kovempaa. Viirunkin kanssa palkan pitäisi tulla jostain muualta kuin minulta, ehkä se olisi osa ratkaisua.

Monet vaikeat asiat sujuivat Viirulta hienosti: viskileikkaukset tai vippaukset (tai jotain sinne päin), saksalaiset, leijeröinnit. Alku- ja loppulenkit käytiin yhdessä sulassa sovussa. Olipa hyvä reissu! Näistä aluksi järjettömiltä tuntuvista tempauksista jää usein ne parhaat muistot :)

Perjantaina pyyhkäistiin sitten Joensuu-Kiuruvesi-Hyvinkää Jyväskylän kautta. Kiuruvedeltä mukaan tulivat Sirkku ja Susu, ja auto oli niin täynnä, että päät roikkuivat ikkunoiden ulkopuolella. Ei mennyt ihan kellon ympäri. 

Lauantaina aamulenkillä mummolan edessä

Lauantaina iltasella ajettiin Pikin kanssa Tuusulaan syntymäkotiin tapaamaan kasvattajaa perheineen sekä Seena-emää ja Noola-siskoa. Pikkuisen piti siskosten omia ihmisiään vartoida, mutta muuten tapaaminen sujui iloisen vauhdikkaasti. 

Sunnuntaina aamupalan jälkeen suunnattiin Vallilan ja Myyrmäen kautta kotiin. Aamiaisella Piki sai maistaa maksamakkaraa ensimmäistä kertaa. Ja kuten Hanna kirjoitti kaunopuheisesti Facebookissa: Piki saattoi ajatella, että jos taivas on olemassa, sillä on maksamakkaran olemus.