Juoksennellaan

Juoksuhan se Pikillä oli. Viime kirjoituksessa mietin, mikä Pikiä vaivaa. Yhdeksän päivää on yksivuotissynttäriin. Ei Piki enää ole vaivainen, tosin eilen ja tänään se on päässyt vain lenkkeilemään.

Perjantai-iltapäivänä oli töissä sieniretki, ja sieltä selvisin kahden herkkutatin seurassa niin ajoissa, että ehdittiin Tokoliisojen treeneihin hengaamaan. Ajatuksena oli katsoa, kyttääkö Viiru, minkä puskan takaa se nyt ammutaan. No ei kytännyt yhtään, vaan Viiru oli oma ihana iloinen itsensä. Reippaasti teki ne temput, joita kokeiltiin. Ja sama virhekin oli taas: ei voi millään muistaa seisomaan jäämistä. Ainakin se hyöty kyllä pk-kokeessa käymisestä oli, että nyt Viiru osaa pk-tottiksen alokasluokan liikkeet - jos kukaan tyhmä ei rupea kentällä ammuskelemaan ;) Ja minäkin osaan. Viirusta näki kokeessa, että ilman paukkuja se olisi tehnyt liikkeet vimpan päälle niin kuin oli opetettu. Paukkupaineissaankin se pystyi tekemään liikkeet vähän sinnepäin.

Muisteltiin Viirun kanssa tunnaria yhdellä tikulla. Piki joutui odottelemaan autossa. Mutta kohta aletaan treenata tokoa kummankin tyttösen kanssa!

Sitten mentiin lenkille, ja istusketiin pihalla lämpimässä syksyssä. 

Värit ja tuoksu puuttuvat.