Alkusyksy on koiran ja ihmisen parasta aikaa

Ihanat alkusyksyn säät. Maanantain hakutreeneistä jäi parhaiten mieleen Utun, Anin ja Vivven kanssa tarvottu lenkki treenin jälkeen. Emme ihan tienneet, missä olimme, ja takaisin autoille päästessämme oli jo pimeää. Ihan parasta! Ekalle ukolle lähetin huonosti; viimeistä Viiru ei meinannut löytää eikä meinannut lähteäkään parin lähetyksen jälkeen. Kaikenlaista! Ensi kerralla ukot palkkaavat niin, etten mene paikalle - paitsi yhdellä - mutta sielläkään en ota Viirua sivulle. Eipäs kytätä ja ennakoida!

Tiistain jälkitreenien jälkeen kompasteltiin herkkutatteihin ja kehnäsieniin Kirin ja Valon sekä collieiden Unnan ja Pepin kanssa. Pikillä oli samanlainen jälki kuin edellisellä kerralla. Nyt ei Piki oksentanut. Ensi kerralla pitää kokeilla, mitä tapahtuu, kun Pikin lenkittää ennen jälkitreeniä. Jälkien painuessa Viiru toi esineruudusta moitteettomasti kaksi esinettä. Ilmoittautumista pitää harjoitella.

Keskiviikkona lenkkeiltiin ihan keskenämme treenin jälkeen. Viiru hyppäsi Pärnän alakentän hyppyesteen ja kapusi A:n. Nyt saavat olla. Kapulan heitto tuonee lisää vauhtia hyppyyn.

Rata: Heidi Utriainen

Radassa oli taas kiperiä kohtia, mutta pätkissä se sujui, jopa 9-18 ;) Mutta olisikohan millään mennyt kokonaisena? Keppien suljettu kulma oli tavattoman vaikea - vaikkei uskoisi.

Torstaina oli mukava ylläri, agilitytreenit Sisun kanssa. Ja mikä vielä mukavampaa, umpimetsälenkki mustikoineen ja puolukoineen Nuuskun, Rapsun ja Sisun kanssa. Sää oli lämmin, kuin kesän parhaat puolet. Melkein eksyimme, mutta onneksi metsä oli pieni. Viirun kanssa hallilla harjoiteltiin lähinnä keppikulmia. Pikin kanssa mestarikouluttaja odotti samassa treenissä hypyn tarjontaa ja hypyn takana odottamista, kunnes tajusi tyhmyytensä. Tarjoaminen on paljon helpompaa hallissa kuin pihalla. Tänään ei treenattu tottista!