Huippumallit haussa, jäljellä ja radalla

Hakuryhmämme suuntasi maanantaina raunioradalle, mistä en oikein tykännyt, koska sinne kuuluu läheisen ampumaradan pauke. Mentiin kuitenkin. Pauketta ei onneksi ollut kovin paljon. Viiru etsi partioimalla. Kaksi maan tasalla umpparissa ollutta ukkoa löytyi melko helposti, mutta ilmaisut eivät olleet parhaasta päästä. Eija sanoikin, että pitää palata haukun vahvistamiseen ja siihen, että koira haukkuu ukolle, ei minulle. Itse ajattelen, että suoria pistoja pitää myös treenata kunnolla - mikäli jatketaan hakua, muutenkin kuin humputtelemalla.

Kolmas ukko oli korkeassa tornissa, jonne pääsi joko luiskaa tai tikasmaisia portaita pitkin. Torniin kipuamiseen Viiru tarvitsi tukea, mutta päästiinhän sinne. Anneli haukutti huipulla nameilla. Ennen pimeyden laskeutumista ehdittiin kiertää pieni lenkki Utun, Anin ja Vivven kanssa.

Tiistaina oltiin viiimeistä kertaa Pikin kesäkauden agilityryhmässä. Syys-lokakuun vaihteessa alkaa talviryhmä, jossa on useita Pikin ikäisiä tuttuja koiria. Viirukin pääsi kouluttajavetoiseen ryhmään. Lisäksi Viiru menee tokon voivoi-kurssille, ja keväällä alkaa JoAn tokoryhmä. Kivaa!

Rata: Kati Keränen

Tiistain rillutteluradalle pääsi kumpikin tyttönen. Viirun kanssa vaikea oli 7-8-9. Kyllä, tämmöinenkin rata voi olla vaikea ;) Pikseli rillutteli takaperinketjuttaen hyppysuoraa 1-2-11-12-13; ykköshyppy käännettiin ensin samalle linjalle. Taas päästiin kimppalenkille, vaikka kimppa olikin pieni: parson Pippuri.

Keskiviikkoiltana mentiin metsään, mutta iltatreenit alkavat kyllä olla jo ohi. Pikillä oli 200 metrin jälki, jossa oli myös tatintallaajan harha. Piki selvitti harhan. Vauhtia ja häslinkiä oli liikaa minun makuuni, mutta kyllä Piki jäljellä pysyi.  Seija suositteli kovan maan jälkeä. Pikiä vaivaa jokin, olisiko vähän kipeä. Tai olisiko juoksu nyt tulossa?

Vastapalveluksena jälkikouluttajille avustimme heitä EK-treenissä. Viiru tallasi pudotetun esineen janan. Mielenkiintoista.