Urku auki ja liinat kiinni

Sunnuntai-illaksi lumimyrsky keräsi uudelleen voimia, ja Pärnällä kävi kova puhuri. Viiru, Sisu ja Arvo juoksivat koko hallin mittaista vauhtisuoraa. Kyllä olikin hauskaa - paitsi, että ohjaajankin piti mennä niin kovaa kuin pääsi. Ohjaaja lähti pinkomaan, jonkin ajan päästä avustaja päästi koiran, joka sai ohjaajan kiinni, ohitti ja jatkoi täyttä vauhtia syöksymistä palkalle. Homman nimi oli se, että koira ei piitannut ohjaajan liikkeestä eikä asemasta. Kaikilla meni huippuhienosti. Kelpeillä oli aivan hurja vauhti, mutta ei aussikaan hissutellut. Ensin epäilin Viirua, mutta katin kontit, Viipo liisi poikki hallin uusi vihreä pallo tähtäimessään. Heidin blogissa on kuva "radasta".

Ennen vauhti-ilottelua treenasimme Viirun kanssa tokoa ja keppejä. Vähän seuraamista. Liikkeestä seisomisen Viiru oli unohtanut, mutta saimme kyllä sen palauteltua mieleen. Luoksetuloa pysähtymisellä ja ilman, mutta nyt ilman kiertämistä. Viiru on tosiaan fenomenaalinen stoppaaja. Hiekkaan jäi pitkät jarrutus/liukumisjäljet, kun Vipstaaki nykäisi nanosekunnissa liinat kiinni. Voi kun se olisi hieno tokokoira, kun vain osaisi ja viitsisi ;)

Ja taas tokoiltiin! Maanantai-iltana mentiin Annelin, Vivven, Anin ja Utun kanssa Niittylahden koulun parkkipaikalle. Pakkanen oli aika kireä, joten tehtiin vain vähän mutta hyvää. Viiru teki ruutua niin, että siellä oli lelu valmiina tai että Anneli heitti lelusen, kun Viiru oli juossut ruutuun. Kapulan noutoon haettiin lisää iloisuutta. Utun kanssa yhdessä tehtiin jälleen seuraamista ja luoksetuloa häiriössä. Kyllä me edistytään (eikä vain niin, että huononnumme yhä hitaammin... )

Jossain Reijolan taajaman liepeillä vähän soisessa maastossa kävelimme lenkin. Siinä tuli jo hiki, ja pakkanenkin alkoi lauhtua.