Sun kanssas katson maailmaa

Viirun torstaitreeniin oli kouluttajamme suunnitellut vinkeän radan, muttei valitettavasti päässyt itse meitä koutsaamaan. Rakensin rataa rillit päässä, arvioin etäisyydet väärin ja löin pääni A-esteeseen. Aivot olivat muutenkin narikassa, myös Viirulla. On se rankkaa, kun pitää koko ajan pentua viihdyttää (vaikka pentu haluaisi olla joskus rauhassa). Kontaktit menivät ok, muuta ei ehkä kannata raportoida.

Rata: Jari Lukkarinen

Torstaina Piki oli aamupäivällä ekaa kertaa yksin. Iltapäivällä salakuljetin pennun mukaan todistuksia allekirjoittamaan ja ihmisiä katselemaan.  Samalla Piki sai lenkkeillä hieman ilman Viirua.

Aamupäivällä tuli myös soitto, että puhtaammin otettu pissanäyte oli tosiaan puhdas ja Piki on siis terve kuin pukki. Jee!

Perjantaina Piki oli kahteen kertaan itsekseen. Jonkin ajan päästä rohkaistun ja jätän koirat kaksistaan. Illalla pentu oli mukana Viirun tokotreeneissä. Pakkasta ei ollut paljon, mutta tuuli oli kova,  joten yritettiin pysytellä lämpiminä - ja pysyttiinkin. Pikillä on Mörkön mantteli ja autossa Sirkku-pikkuisen lampaantalja vajaa parinkymmenen vuoden takaa. Piki tutustui varovasti Anneliin, katseli muiden koirien tokoilua, juoksenteli Viirun kanssa ja kävi lyhyellä remmilenkillä.

Viiru teki ekaa kertaa avoimen luokan hyppyä. Se ei ole vaikea, koska Viiru osaa osaset. Liikkeestä seisominen alkoi taas uudelleen muistua mieleen. Eteenmeno oli upea. Ruudussa oli hahmotusvaikeuksia eikä siinä ole edetty. Lisäksi kovan tuulen vuoksi törpöillä oli vaikeuksia pysyä paikallaan.

Lauantaina jatkettiin tokoilua. Otin Pikin mukaan, kun en raaskinut jättää sitä yksin kotiin. Lisäksi Piki tuntuu sen verran varovaiselta ja varautuneelta, että erilaiset myönteiset kokemukset ovat sille hyväksi. Ei nyt tehrä tästä numeroo, vaan kuljetaan erilaisissa paikoissa, ollaan ja puuhataan hyväntahtoisten ihmisten ja kilttien koirien parissa. Piki reipastuu ja tottuu nopeasti, ihan samoin kuin ekana iltana "mummolassa" Hyvinkäällä.

Piki oli oivallinen häiriö ja palkkausapulainen hallilla, siinä pentu myös pysyi lämpimänä. Viiru ei tapansa mukaan tosin ottanut häiriötä.  Tekeminenkin on jäänyt niin vähiin, että vire on huipussaan (muttei yli kuitenkaan). Palkkana Viiru rallatti lelun kanssa Piki perässään ympäri hallia. Kerrattin onnistuneesti avoimen luokan hyppyä, liikkeestä pysähtyminen muistuu mieleen ihan pienestä käsiavusta, ruudussa ei edistystä (Viiru kaarsi lelunheittäjän luota tai hidasti, joten tehtiin ihan lelulla),  seuraaminen meni tosi hyvin. Uutena kokeiltiin zetan kahta ensimmäistä sivua maahanmenolla ja seisomisella - hienosti! Tässä oli ohjaajan apuna Junton Teijan hokema: törppö-koira-törppö.

Piki myös katseli Viirun tekemisiä Annelin sylistä sekä viritteli leikkiä nuoren Utu-bordercollien kanssa. Lauantaina kuljettiinkin ja puuhattiin niin hyvissä porukoissa, että Pikin päikkärit jäivät myöhään iltapäivään. Tavattiin myös Nuusku, Rapsu ja Sisu Noljakan lammashaassa. Hmm... Sisun kanssa olisi varmaan mukava leikkiä, mutten vielä tänään taida ihan uskaltaa... Mutta melkein. Heidi on jo tuttu ja Nuusku ja Rapsu rauhallisia, joten kyllä tässä voi taas nostaa hännän normikorkeuteen. Häirikkönä pönttö-Viiru, jonka kemiat eivät vieläkään kohtaa Sisun kanssa. Viiru sai tepastella ja sinkoilla remmissä. Illalla olisi ollut Viirun fyssari mutta unohdin sen. Voi ei, tosi ikävää Helille.

Viiru on päässyt Pikin tultua vähemmän kunnon lenkeille juoksemaan vapaana, mutta luulen, että Viirun mielessä ollaan vahvasti plussan puolella: on ihan oma leikkikaveri ja ruokaa saa kolme kertaa päivässä.