lauantai 28. joulukuuta 2013

Putkihullun päiväkirja

Ihana lauantai - vaikka sää jatkui yhtä kamalana. Onneksi on nastakengät. Tänään en tosin raaskinut niitä liata ja kastella ;) Leudossa säässä on se hyvä puoli, ettei tarvitse hermoilla pennun palelemisesta niin paljon, ja sitä on helpompi roudailla mukana. Kunhan vain piha palaisi siihen kuntoon, että pissaaja saisi pitävämmän otteen jaloilleen. Sanomalehdet alkavat vähetä.

Mörkön kuoleman vuosipäivänä 28.12. Piki juoksenteli Mörkön kurahaalarissa ja toppamanttelissa. Ihan kuin pikku tarmonpesä olisi ollut läsnä. Elämää jatkuu.

Puoliltapäivin kävimme Miimin luona porukkalenkin. Viiru harrasti metsästys-keräilytoimintaa joukon edellä, ja Piki kulki reippaana joukon mukana. Vähän rupesi liukkaudessa, sohjossa ja kurassa vaeltaminen väsyttämään, mutta Miimi kantoi pentua pikkumatkan.

Sitten hallille Leinosen Niinan agiltykoulutukseen. Taas kerran jäkiviisaana voi todeta, että foorumilla julkaistu rata olisi pitänyt opetella etukäteen, tai ainakin saapua ajoissa treeniin. Pääsimme kuitenkin alkua pidemmälle, koska alku perustui pimeään putkeen irtoamiseen, joka on putkihullulle (= putkiin hyvin irtoavalle) pikkuperunoita. Sitten harjoittelimme kääntymistä, ja vaihdoimme täyskäännöksen ennakoivan valssin jonkin muun nimiseen ohjaukseen, jota harjoittelimme kädestä pitäen (mihin olin varautunut). Nyt siis käännökset treenilistalla ylemmäs. Viiruhan kääntyy hienosti, kun alkeista aletaan eli viedään pallo riman taakse. Tähän menikin enin aika.

Koko rataa emme 16 minuutissa ehtineet, mutta onneksi pääsimme vauhtikerrokselle puolen hallin ympäri - sieltä linjaus hypyn kautta putkeen. Putkeen pitää ohjata olkapäällä ohjaava käsi pitkänä. Kontakteista radallemme sattui vain keinu, joka on se helpoin.

Varsinainen pihvi oli kuitenkin Pikin hallilla hengailu, tai pikemminkin varsinainen lihapulla. Jokainen vähänkin kiinnostuneelta näyttänyt kaksijalkainen sai kouraansa lihapullan, jota syotellä pennulle. Nelijalkaisten luokse Piki lähtee muutenkin, varsinkin Niinan bortsupoikien perästä pentua sai huhuilla.  Lihapulla ei ehkä ole parasta penturuokaa mutta melkoisen tehokas ice breaker.

Sitä saa mitä tilaa. Piki meni itsekseen pitkään, hieman käyrään putkeen. Ja uudestaan. Ja kehotettuna monta kertaa. Sitten leikittiin hurjasti narulelulla. Hallilla on kivaa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti