Ekoja kertoja ja toistoja

Viiru, Piki ja Susu ovat osallistuneet jouluvalmisteluihin, Piki ja Susu vuorotellen. Viiru on päässyt kunnon riehuntalenkeille Susun kanssa ja karkailemaan jänisten perään. Sellainen ihme on tapahtunut jo toistamiseen, että käsky on pysäyttänyt kiiturin ja tuonut sen takaisin.

Joulun piparihaaste on vielä vastaamatta: koira pitää piparia suussansa ahmaisematta sitä nieluunsa saman tien. Olen varma, että Susulla ja Viirulla onnistuu, koska Viipon kanssa on kokeiltu kokonaisella nakillakin. Ja Susu nyt on niin tottelevainen.

Piki on ollut lenkillä ilman Viirua, naapurin Vinjan kanssa. Sinnikkäästi Pikseli painaa hangessa pitkäjalkaisemman toverin perässä yli risujen ja runkojen.

Lauantain tokosessiossamme hallilla Pikillä oli jo oma vuoro: Piksu teki luoksetuloa lyhyeksi rytätyn putken läpi ja ilman putkea. Palkaksi kelpaa sekä lelu että nami. Pentu leikkii tosi hyvin :)

Viiru harjoitteli vieraan jättikapulan noutoa, nostaminen vaati pari minulta pari askelta kapulan suuntaan. Vaihdoin omaan kapulaan, jolla kiusoitellessani ja heittäessäni tempaisin Viipoa leukaan. Siihen nähden seuraavat noudot menivät oikein hyvin. Liikkeestä seisominen alkaa sujua, mutta pysähtymisen napakkuuteen pitää kiinnittää huomiota. Sirkku neuvoi ruudun harjoittelussa. Leluruutuja pitää malttaa tehdä jokaisessa treenissä aluksi ja lopuksi. Ja ruudun haku sheippaamalla on hyödyksi.

Sunnuntaina mentiin Pikin kanssa Jänkävaaran Saijan pentuharjoituksiin Heinävaaraan. Kannattaako ajaa niin kauas konttaamaan loskassa polvillaan? Luultavasti kannattaa. Toiset olivat aloittaneet jo kaksi sunnuntaita aiemmin; me aloitimme nyt alkeista eli kontaktista. Myös luopumista harjoiteltiin. Täälläkin Piki malttoi saalistaa ja repiä lelua. Muistutus itselle: mukaan isompi alusta, niin että omatkin polvet mahtuvat siihen. Muista kosketusalusta ja -keppi. Pilko namit valmiiksi kotona.

Eläinlääkärin odotushuoneessa, kuva: Kerttu Kouki

Aatonaattona käytiin Tessulla täydentämässä koiranherkkuvalikoimiamme jouluksi. Piki kävi rokotettavana Kivuttomalla. Nuori eläinlääkäritär käyttäytyi vallan fiksusti pidättyväisen koiran kanssa, joka ei kauaa ollutkaan pidättyväinen. Oikein onnistunut käynti.

Iltapäivän Piki "lepäili" kotona eikä lähtenyt omatoimi-toko-agility-treeneihimme. Nyt Viiru taas osaa liikkeestä seisomisen! Seuraavaksi uskaltaa ottaa muitakin jääviä. Ruutua tehtiin aluksi ja lopuksi lelulla; keskellä niin että heitin itse pallon ruutuun. Avoimen luokan hypyssä Viipo istui nyt hypyn taakse eli paikan harjoittelusta namilla on ollut hyötyä. Perusasennossa odottelu, luoksepäästävyys ja käskytetty seuraaminen meni OK.

Sitten vaihdettiin agilityyn. Kontaktit eivät menneet lainkaan OK, vaikka käytössä oli alustakin. Pallon piti olla näkyvillä, muuten meni himmailuksi. Mutta jatkan valitsemallani tiellä; kyllä se siitä. Viipo fiksuna tyttönä ymmärtää, että himmailusta ei tule palkkaa. Hauskaksi joulurallatteluksi Viipo veteli keppi-putki-sikermää, jossa kepit olivat joko alussa tai lopussa. Minulla ei juokseminen onnistunut, koska perjantaina kotiin tullessani kaaduin liukkaalla, ja loukkasin polveni. Mutta onneksi Viipo irtoaa :)

Nyt parin päivän joulutreenitauko!