Onkohan tässä eri lajien puuhastelussa järkeä?
Aloitimme jopa uuden "lajin". Tiistaina Viiru osallistui ensimmäistä kertaa Josepan pelastuskoiraharjoituksiin. Viimesyksyisellä Popekon rauniokoirakurssilla minusta alkoi tuntua, että Viirulla saattaisi olla sopiva luonne tällaiseen toimintaan. Ja pitäähän sitten kokeilla.
Treeneissä harjoiteltiin ensin ketteryystelineitä: Makuulla (mutta ilmassa) olevien tikapuiden päässä tuli pysähtyä. Silta oli kahden rullan varassa huojuva leveä lankku, jonka alussa ja lopussa piti pysähtyä. Sillan päästä koira nostettiin maahan. Peltiputken läpi juoksemisessa ei ollut mitään erikoista, paitsi että putken toisessa päässä piti pysähtyä ja käydä maate tai istumaan. Keinua ei raunioradan kentällä ollut. Lopuksi ohjaaja kantoi koiraa ja antoi kannettavaksi vieraalle ihmiselle, joka 10 metrin päässä laski koiran maahan. Siitä ohjaaja kutsui koiran luokseen.
Raunioradalla Viirulla, kuten muillakin koirilla, oli kaksi maalimiestä. Lähettiin partioimaan: koiralle ei osoitettu suuntaa vaan se etsi itsenäisesti. Viiru merkkasi ensimmäisen hajun pian, mutta jatkoin kulkemista ennakkosuunnitelman mukaan. Ehkä olisi pitänyt seurata koiraa, ja käydä tarkistamassa syrjään jäänyt alue myöhemmin. Kun kuljimme uudestaan merkkauspaikan ohi toisesta suunnasta, kävi aivan ilmeiseksi, että siellä se on... mutta missä tarkemmin... Viiru pyöri ja hyöri pienellä alueella... Minna istui kopperossa, ja kun hän raotti ovea hieman, Viiru viimein spottasi ukon. Toinen maalimies löytyi nopeasti. Yhtäkkiä Viiru vain hävisi rakennelman alla olevaan putkeen, ja pian alkoivat kuulua Päivin heleät kehut.
Keskiviikkona vepetreeneissä ei tapahtunut mitään edistymistä. Alammekohan Topi ja minä kyllästyä vepeen? Onko kovin kiehtovaa hinkata vientiä eri esineillä, matkoilla ja palkoilla ties monettako kesää? Sade lakkasi onneksi juuri treenien aluksi, ja vesikin oli hieman lämmennyt. Topi vei oman köyden ja pelatusliivin niin, että palkka näytettiin aluksi veneestä. Hyvin meni, ja jälkimmäiseen - liivin vientiin - ukkeli lähti vaudilla. Topi myös hyppäsi veneestä ja ui maihin sekä kolmantena liikkeenä keikkui veneen laidalla, putosi veteen, otti köyden ja hinasi oman veneen rantaan.
Virsuli hyppäsi veneestä ja haki köyttä veneestä minulta. Matkaa ei voi vieläkään pidentää. Viiruun saatiin hyvää vauhtia kiusoittelemalla sitä rannalla köydellä.
Viirun treeni jatkui vielä torstaina agilityllä. Valssit ovat vaikeita, ja varsinkin se ettei ohjaisi koiraa selän taakse valssin päätteeksi. Ensimmäisen radan ensimmäinen versio meni oikein hyvin. Toisella radalla maltoin lopettaa onnistumiseen;) Itsenäisinä tehtiin kujakeppejä, maksipöytää ja maksirengasta.
Treenin kohokohtana oli kuitenkin se, että Topillekin jäi aikaa tehdä vauhdikas putki-hyppy-valssi-ralli. Jee! Yleisö ihasteli asiankuuluvasti kuuron eläkeläisen menoa:) Kääk! En meinannut keritä valssata Topinkaan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti