Normaali treeniviikko takana: ma haku, ke vepe, to agi. Kohta on loma! Tiistaina oli vapaailta, jolloin yritin hoitaa Viirun turkkia huonolla menestyksellä. Onneksi Sirkku viimeisteli seuraavana päivänä.
Haussa harjoittelimme ilmaisua. Viirulla ukkoja oli lopulta viisi, jotta viimeiseksi saatiin varma, helppo onnistuminen. Ensimmäisellä ukolla oli vain rullan haku, muiden kanssa tehtiin koko kuvio. Neljä ensimmäistä ukkoa oli lähellä keskilinjaa mutta kuitenkin metsässä (mikä ei ehkä ollut hyvä). Nelosukkoa Viiru etsi pitkään, innokkaasti ja hartaasti, mutta lopulta tarvittiin uusi, parempi lähetys. Viides ukko oli avoimella paikalla ja lähellä, ja siinä ilmaisukuvio meni täydellisesti. Ensi maanantaina ryhmämme pitää ilmaisutreenit kentällä. Toivottavasti Viiru pääse mukaan. Treenikaverit olivat myös sitä mieltä, että Viirulla ei ole vielä juoksu, minkä perusteella pitäisi olla poissa treeneistä.
Vepeiltana oli melkein myrsky. Tuuli kävi navakkana rannan suuntaan ja allokko velloi. Hyvää treeniä - monille koirille tuntuvat kokeessa yllätyksenä tulevat aallot olevan este. Topille ne eivät onneksi ole este, eivät haaste, ehkä vain pieni hidaste. Aallokko oli niin kova, että emme millään Sirkun kanssa saaneet soudettua venettä 30 m poijulle ja tartuttua siihen. Ja silti on olkavarsi kipeä.
Meillä piti olla tehotreeni kahden kouluttajan ja kahden veneen kanssa, mutta toisin kävi. Toinen vene oli hajonnut, ja kouluttajalla oli este. Topskukkanen pelasti hukkuvan alokasluokan mukaisesti, tosin lyhyemmällä matkalla. Upea, täydellinen, tyylikäs veto. Toisena liikkeenä heiteltiin köyttä veneestä eli tehtiin oman veneen hinauksen alkeita. Kun köysi lensi hyvin, lensi myös punainen pelastaja.
Ennen rannalta kotiin lähtöä piti tietysti kokeilla, mitä Viiru tykkää tuulesta ja aalloista. Ei este, ei ehkä haaste, mutta hidaste. Missä ihmeessä se wubba kelluu, kun ei kääpiö sitä näe? Mutta naisen on tehtävä mitä naisen on tehtävä.
Luulin, ettei juhannuksen aatonaaton agilityharkkoihin tule ketään, mutta onneksi olin väärässä. Kiitos, Päivi, Solo ja Mimo hyvästä treeni- ja lenkkiseurasta! Hallissa oli valmiina monien mahdollisuuksien hyppy- ja putkihässäkkä. Viirun kanssa yritin panostaa erilaisten valssien opetteluun (siis niiden ei-paskojen). Huomasin jo treenin alussa, että irtoaminen ja sujahtaminen jopa pimeisiin putkiin on jo salaperäisesti opeteltu.
Topin kanssa tein sen radan, jonka suunnittelin tekeväni Viirun kanssa. Me osataan tää! Topi teki myös puomia ja keppejä... Mennäänkö vielä kisoihin? Siirtyisikö tämä into ja röyhkeys sinne?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti