Viirun agilityn torstaitreeneissä aiheena oli valssaaminen - ihan tavallinen valssaaminen. Miten voin olla näin monen vuoden jälkeen näin surkea valssaaja - vielä surkeampi kuin ajattelin? Ei ollut edes Topsukkaa pelastamassa. En myöskään tajunnut noudattaa viimekertaista hyvää muistutusta: käännä rauhassa, hana auki vasta kääntymisen jälkeen. Ja käskyt myöhässä... mihin niitä käskyjä tarvitaan, juuri kun olen opetellut pitämään turpani kiinni?
Jos ajoitus menee oikein, Viiru kääntyy hyvin. Saimme myös korjattua aiemman tyypillisen virheen, että Viiru tulee selän takaa. Nyt saimme oikeasti vaihdettua puolta.
Aluksi teimme valssia kolmella hypyllä, sen jälkeen toisella kierroksella osana pientä rataa. Tosin radankin teimme Viipottajan kanssa pätkissä. Kolmannella kierroksella jokaisella oli minuutti aikaa, ja hauskaksi lopuksi teimme hyppy-hyppy-putki-hyppy-hyppy-rallia. Viiru irtoaa hyvin suorilla pätkillä.
Oikeasti en ole yhtään surullinen. Viiru on mainio. Ja ihan mahtavaa, kun on kouluttaja, ja sama joka kerta!
Täällä toinen surkea valssaaja. Tiedetään kyllä miten valssi kuuluisi tehdä mutta käytännössä lähden aina valumaan minne sattuu ;) Ja kiva lueskella nyt tätäkin blogia. Terkuin Sanni
VastaaPoistaJep, suurella kiinnostuksella seuraan minäkin tätäkin blogia. Tuo kirjoittamisen taito on nimittäin sukuvika. Ja jälleen sellainen otsikko, jota ei kerta kaikkiaan voi ohittaa ;)
VastaaPoistaMukavaa, että on lukijoita. Yritän kirjoittaa ahkerasti:)
VastaaPoista