Yhtä juhlaa

Pitkään kisapäivään mahtui neljä erilaista rataa: Sujuva rata, jossa Viiru hyppäsi renkaan ja kehikon välistä (olisi pitänyt ohjata edes vähän). Nollarata, jossa aikaa kului ihmettelyyni (hei, keppikulmien harjoittelusta on ollut hyötyä). Testirata, jossa en tehnyt yhtään valssia tai persjättöä; takaaleikkaukset ja poispäinkäännöt eivät toimineet lainkaan, ei yksikään. Neljäs rata iltaseitsemän jälkeen oli ihan hervoton hypäri - oikein suoritetut esteet voi laskea yhden käden sormilla. Tosiaan annoin koiran mennä ja annettiin mennä. Rata oli niin sujuva, että Viiru oli varmasti tosi tyytyväinen.

Matkaseura ja seura paikan päällä kisoissa oli ihan mahdottoman hyvää, ja oli meillä autokuskikin :) Kyytiläinen Vinja teki triplanollan. Ausseja oli kisaamassa paljon, mukana myös Viirun pentujen isä. Pikku-Arra oli turistina. Reipas ja rauhallinen pentu oli kaikkien suosikki. Viiru pitää (turhan) kovaa kuria, mutta hyvin mahtuivat äiti ja tytär samaan häkkiin.

Perhepotretissa Pubi, Arra ja Viiru

Tavoitteet (flow agility, anna mennä mutta ei saa varastaa lähdöstä eikä kontakteilta) saavutimme kutakuinkin, ja vielä nollankin saimme bonuksena. Vinjalla ja Viirulla oli pitkään kaksoisjohto (mutta lopulta Viirun sijoitus oli 9./60...)

Maanantain tokotreenikin oli yhtä juhlaa: Ziggyn 10-vuotissynttäreillä oli koirille tarjolla kuivattua kanafilettä, ihmisille kahvia, itse tehtyä rocky roadia, pullaa ja poppareita. Tällaisesta tokosta me tykätään. Kyllä vähän treenasimmekin: Viiru tunnaria, metallinoutoa (mitä kaikkea voi keksiä etti tarvitsisi ottaa metallikapulaa suuhun) ja kaukoja, Piki seuraamista ja puukapulan noutoa.