Villi Lupiini syksyisessä metsässä

Viikon treeneistä ei ole juuri kerrottavaa: olin flunssassa eikä käyty missään. Perjantaina pistäydyttiin tokoilemassa. Annakaisa Loirin neuvoma kahden lelun leikki saa kuitenkin odottaa siihen, että henkeni kulkee vähän vapaammin eikä jokainen liike pääty yskänpuuskaan.

Mökkireissun rauhassa oli aika myöntää, että syksy on saanut.

Olipa koirakuva edestä tai takaa, Viiru tuijottaa toteemina eteenpäin tai minua, Piki on aina just havainnut jotain, mikä pitää tarkistaa.

Surkeat noutamisen opettamisyritykseni ovat johtaneet siihen, että Pikin jatkuvasti etsiskelee ja roudailee milloin mitäkin tavaraa. Mutta tuoko minulle - ehei, paitsi joskus vahingossa.

Kun muut olivat lauantaisaunan löylyistä nauttimassa mestarivaras Piki "Villi" Lupiini sai saaliikseen tiskiharjan (ja tiskivuoron?)

Arsenen perilliselle kelpaa muukin kuin timantit.

Viiru voi edelleenkin normaalisti. Ainoa muutos se, että se ei ui. Mutta toisaalta kukapa haluaisi kylmässä vedessä uida (Viiru on kyllä yleensä halunnut).