Ihmettelyä

Mitä voi tehdä lauantaina, kun hakutreenit peruuntuvat? Viettää ihan parhaan päivän, seurana tosin vain nelijalkaiset. Lykynlammen ruskaisista metsistä löytyi rauhaisiakin sopukoita, vaikka moottoriradalla pörrättiin ja uuden frisbeegolf-radan korit kilahtelivat. Samalla tuli testattua patikointipöksyt ja -kunto. Kunto ei ole flunssan jäljiltä hääppöinen, mutta housut olivat oivat.

Joskus muinoin vitsailimme, että tokoilusta voi palkata itsensä siivoamisella. Siivoamista inhoan edelleen, mutta nyt voisin palkita itseni siivoamisesta tokoilulla :)

Tämäkin päivä siis koitti (vaikken aina uskonutkaan): Pikin leuat pysyvät kiinni, vaikka pylly on maassa. Viiru pitää metallikapulaa. Hyvä on, on siinä vähän teippiä. Välillä päästiin jo ihan pieneen suikaleeseen. Tämä luo uskoa tulevaisuuteen. Ehkä joskus saan opetettua Pikin seuraamaan ja kummallekin seisomisen sisältävät kaukot. Tällä viikolla on tokoiltu ja tottisteltu enemmänkin. Nyt on semmoinen vaihe, että Viiru ei tee jäävissä virheitä. Tunnarista taas joka toinen päivä iloitsen, että se tajuaa idean, joka toinen päivä ihmettelen häsläystä. Hakuryhmämme on aloittanut yhteiset tottistreenit, mikä on ihan huippujuttu.

Viirun treenit ovatkin jääneet lähes pelkkään tokoiluun; pikkuisen Viipo pääsi radalle omissa agilityn viikkotreeneissä. Piki teki toisen setin. Isoin juttu meille kolmelle taisi olla suorasta putkesta kääntyminen. Pikillä oli vielä omat treenit, joissa haasteena oli hypylle ohjaaminen, kun hyppy ei ollut ihan suorassa linjassa tai jopa sivuttain. Kyllä pitää aikaisin ohjata tuota torpedoa.

Viirun käyttäytyminen tuntuu hissukseen muuttuvan - tai sitten kuvittelen. Tänäisellä retkelläkään Viiru ei uinut, mutta sen sijaan se joi (mikä on harvinaista). Piki tekee hartiavoimin töitä, että kaveri lähtisi riehumaan, mutta Viiru ei lähde nyt ollenkaan. Muutenkaan Viiru ei halua kisailla Pikin kanssa. Lenkillä Viipo pysyttelee lähempänä kuin yleensä - ehkä.