Peräkammarin tyttö leikkikoulussa, etupulpetin tyttö läpivalaisussa

Eihän Piki mikään peräkammarin tyttö ole, mutta onhan niin, että Piksun kanssa on puuhailtu vähemmän kuin Viirun kanssa. On ohjaajan laiskuutta treenata sen kanssa, joka jo osaa. Josepa järkkäsi viikonloppuna Annakaisa Loirin tottiskoulutuksen. Viiru joutui juoksun vuoksi luopumaan omasta paikastaan, joten Pikin kanssa lähdettiin kaksistaan viettämään aurinkoistä päivää Pärnälle. Naamani ja muitakin paikkoja paloi - eihän loppukesästä voi niin käydä...

Kun katselin edeltäviä koirakkoja ja kuuntelin kouluttajaa, syntyi useampi oivallus ja ajatus siitä, että noudon tai seuraamisen tekniikkaa hyödyllisempää olisi leikkimisen treenaaminen. Miksei koira, joka tosissaan tykkää taistella niin että kamppailukaverilla menee olkapää sijoiltaan, tuo lelua minulle niin, että voisimme taas taistella? Miksi toinen koira, joka on opetettu taistelemaan, tuo lelun minulle mielellään ja jatkaa hissukseen hienotunteista lelun nyhtämistä?

Kuva: Tiina Hiltunen

Meillä oli kahden lelun leikkikoulua. Pikillä oli niin hauskaa, ettei se muistanut olla pidättyväinen kuin sen lyhyen hetken, jolloin kouluttaja tavoitteli Pikin pantaa pitääkseen siitä kiinni ennen luoksetuloa. Kahden lelun leikistä voi jalostua noudon osiakin. Tajusin myös, että kun Viirun kanssa olen pitänyt tokossa tärkeimpänä ohjenuorana ilon kautta treenaamista, olen Pikin kanssa juuttunut ongelmiin. Pois se meistä!

Agilityn viikkotreeneissä Piki hyppäsi maksirengasta sekä teki ihan pieniä pätkiä Seppo Savikon radasta, jolla Viiru kävi viime keväänä Kuopiossa hyllyttämässä. Viimeiset vepetreenit, samoin kuin Viirun agilitytreenit, jäivät fyssarikäynnin takia välistä.

Kuva Tiina Hiltunen

Vein Viirun fyssarille, kun hyppytekniikkaa opiskeleva kaveri kyseli, milloin Viiru on viimeksi käynyt lääkärissä tai fyssarilla, ja sanoi, ettei Viirun selkä taivu hypätessä. Kyselin myös hakutreeneissämme asiantuntijalta sekä vein Viirun lopuksi ihan lääkärin vastaanotollekin tutkittavaksi. Jumeja ei juuri ollenkaan, ei kipeitä paikkoja, liikkuu normaalisti, tunnustelemalla ei kipuaristuksia, röntgenkuvissa ei muutoksia: ei spondyloosia, ei kalkkeumia. Kivuttoman Kirsin mukaan selkä on kyllä jäykkä, mutta ei siinä (muuta) vikaa ole.  Kirsikin arveli, että hyppytekniikkaharjotteista on pikemminkin hyötyä kuin haittaa.

Samalla otettiin progetesti, jotta osattaisiin matkata Kuopioon oikeana päivänä.

Ilmoitin Viirun hakukokeeseen, mutta emme tainneet mahtua, kun soittoa ei kuulu. Viimeksi kun olimme menossa hakukokeeseen, piti jännittää sitä, tuleeko tarpeeksi osanottajia, niin että koe saadaan järjestettyä. Huomenna ilmoitan Pikin mejä-kokeeseen todennäköisesti vielä huonommalla menestyksellä, koska Piki ei ole edes russeli tai spanieli, jotka ovat etusijalla. Koirani olisivat valioita, mutta kun emme mahdu kokeisiin!

Viirun viime hakutreeni oli minulle varsin koemainen: en hahmottanut aluetta enkä tiennyt. missä ukot ovat. Kaikki löytyivät ja tulivat ilmaistuiksi.