Juoksua pakkasessa

Vaikka saatiin etumatkaa pakkasesta, pakoon ei päästy. Viirulla myös alkoi juoksu maanantaina 4.1., mutta ainakaan tästä juoksusta pentuja ei tule. Syyt eivät liity Viiruun, vaan ihmisten aikatauluihin.

Saatan päästä pakenemaan (kuva: Sirkku Kouki)

Puuhailu on supistunut lenkkeilyyn ja verkkaritokoon kodinhoitohuoneessa. Pienessäkin säännöllisessä treenissä edistyy. Molemmat ovat peruuttaneet edessäni ja sivulla, ja kumpikin on tehnyt kaukojen namijumppaa. Lisäksi Pikseli on pidellyt kapulaa - tätä minun ei pitänyt tehdä -  vannomatta siis paras. Pikselillä fiilis on kuitenkin paljon riehakkaampi kuin Viirulla, joka jo kapulan nähdessään istuutuu pitämään (Huoh kouluttajalle!)

Perjantai-illaksi lauhtui lähes kymmenellä asteella, ja lauantaiaamun 15 pakkasastetta tuntui suojasäältä, jossa voi kulkea takki auki ja viskata pompat nurkkaan. Illalla pakastaa uudelleen.

 

Somessa ja muuallakin netissä on taas purskahtanut keskustelu koirien ja ihmisten kylmänkestosta ja pukeutumisesta. Koirien kanssa ei kuulemma saisi tehdä pakkasövereitä.  Täytyy tunnustaa, että me ehkä ollaan tehty, ainakin yli 15 minuutin lenkkejä reilusti yli 20 asteen pakkasessa. Koirat juoksentelevat irti omaan tahtiinsa, kaikki ovat parhaassa iässä ja terveitä. Ainoa, joka vaikutti siltä, että olo saattoi välillä olla epämukava, oli Viiru. Johtuukohan juoksusta? Tilasin sitten Viirullekin oman Pompan, kun Pikin Pomppa istui Viirulle kuin se olisi mittojen mukaan ommeltu. Mutta olisin kyllä aika hämmästynyt, jos nuo flikat kieltäytyisivät lähtemästä ulos.

 

Paikalleen jos ulkona jää, koira muuttuu äkkiä kolmijalkaiseksi. Muotikuvat kannattaa ottaa sisällä.

Myös kännyköiden kylmänkesto taas hämmästyttää. Tänään en Jaamankankaalla ollut ihan varma siitä, missä oltiin, joten piti varmuuden vuoksi tunkea kännykkä alusvaatteisiin, jotta saisi kartan esille tai apua soitettua ;) Onneksi oltiin kuitenkin siellä, missä luultiinkin.

Piki tuurasi Viirua aamusella lämpimän hallin tokoryhmässä. Paikkamakuun tein niin, että Pikseli ei varmasti päässyt piippamaan. Huomasin, että paljon on tullut itselle luottoa siihen, että virtahepo pysyy paikallaan. Luottoa oli tullut itseen niinkin paljon, että kokeiltiin noudon osasten alkeita hallissa. Kapulan kantoa, pitämistä, nostamista. Piki tykkää kanniskelusta - kunhan en nyt pilaa sitä ;) Eini suositteli lelupalkan kokeilua, koska nyt kapula on kuivaa namia parempi. (Tänään oli tarkoituksella kokeilussa taas huonommat namit, ettei Pikseli imutuksessa haukkaa käsivartta kyynärpäätä myöten.) Vire ei saa olla liian matala - kokemusta on. Ja käskyjen ja kehujen tulee olla selkeät - kokemusta on tästäkin. Hyvät oli taas treenit. Sain myös hurauttaa Pikin äkkiä kotiin, jotta pääsin osallistumaan hallitalkoisiin.

Samaan aikaan Viiru juoksenteli vetten päällä taianomaisessa valkeudessa.

Kuva: Sirkku Kouki