Aamulla Kaisa ja Vilma tulivat meille ja piti lähteä meidän autollamme Kuopion taakse kisaamaan. Autopa tiputteli tavanomaista enemmän öljyä, joten sullottiin Viiru pihakoirien häkkiin ja lähdettiin matkaan Kaisan autolla. Piki jäi kotijoukoksi isännän kanssa. Google Maps ajelutti meidät Matkuksen ja Ikean ohi, läpi Kurkimäki Cityn (paljon uusia hienoja taloja), viimein perille ACE:lle. Olin lähtenyt matkaan tappiomielialalla nähtyäni, kumpi kahdesta tuomarista osui kakkosiin. Radat ovat meille liian vaikeita. Jos satuttaisiin saamaan nolla, ihanneajat ovat niin tiukkoja, että saadaan yliaikaa. Jos saadaan nolla miinusajalla, ei saada kuitenkaan sertiä, koska muut ovat nopeampia.
Tähän nähden kolmen hyllyn kisat sujuivat hyvin. Ensimmäinen rata meni vielä surkean mielialan vallitessa (vaikka siinäkin onnistuivat ne vaikeat asiat), mutta toisena ollut hypäri ja viimeinen, agilityrata, menivät hyvällä fiiliksellä. Viirulla oli hyvä fiilis kaikilla radoilla, mutta viimeisellä se oli vallan innoissaan. Viiruhan ei hauku radalla, mutta nyt se mennessään kolmantena radalla olleeseen putkeen haukahti: "Havuja perkele! Nyt mennään, ohjaa pahvi!" Seuraavana olivat kepit, joille kokeilin ohjaamista - yleensä en ohjaa kepeille vaan lähetän Viirun sinne hyvässä linjassa. Väärään väliin meni. Oikean välin löydyttyä jatkettiin vauhdilla.
Anne Saviojan radat olivat vaikeudestaan huolimatta tosi kivoja, mutta oma osaaminen ja kunto eivät vain riittäneet. Eikä olematon keppikulmaopetus. Ja ihan hyvä, että kakkosissakin on vaativampia ratoja, etteivät kolmoset pakkaudu täyteen hyvin eritasoisia koirakoita.
Oletin Viirun hakevan putkia kuin treeneissä, mutta ennenkin on havaittu, että kisoissa putkiin pitää ohjata kunnolla. Varsinaisena harjoittelun aiheena oli viime viikonlopun perusteella se, ettei ohjaaja pillastu virheestä, vaan pystyy jatkamaan rataa keskittyneesti suunnitelman mukaan. Se tavoite ei toteutunut. Radoilla oli hyviä pätkiä, mutta paljon vielä tarvitaan hankalamman radan ehjään juoksemiseen. Syksyn saavuttua on taas aika treenata agilitya.
Plussaa oli se, että kaikkien ratojen alku sujui hyvin. Ja erityistä plussaa oli hyvä matka- ja kisaseura. Bonuksena oli rankkasadekuuro, joka kasteli meidät nahkaa myöten odottaessamme vuoroamme radalle. Myös auton ulkopuolelle jätetty kylmälaukku kastui läpikotaisin. Auton aukiolleista ikkunoista kastuivat vain etupenkit sekä takaosaston jalkatila.
Perjantai-iltana olisi ehkä pitänyt levätä. Kävimme kuitenkin Pärnällä harjoittelemassa eteenmenoa, metrin estettä, A-estettä, tasamaanoutoa sekä luoksetuloa. Tavoitteena oli hyvä fiilis. Viiru tykkää isostakin noutokapulasta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti