lauantai 26. lokakuuta 2013

BH Vipstaaki

Viiru läpäisi käyttäytymiskokeen tottisosion "kirkkaasti" Jari Kokkosen tuomaroimana. Viiru siis oli hallinnassa ;) Viipo pysyi paikallaan, mutta seuraaminen oli ihan karseeta. Edellisten treenien perusteella oli varautunut siihen, että Viiru tepastelee paikkamakuussa luokseni ja kysyy Mitä siten tehtäisiin?, mutta en haahuilevaan seuraamiseen. En siis ollut alunperinkään kertonut Viirulle, mitä täällä ollaan nyt tekemässä ja millä tavalla. Hämmentynyt ohjaaja unohti laskea askeleet, mutta osuudet olivat tarpeeksi pitkiä. Myös pari kaksoiskäskyä piti antaa.

Kaupunkiosuus oli lyhyt, ja Viiru käyttäytyi oikein hyvin. Olen monta vuotta kouluttanut itseäni omien tavoitteiden asettamiseen ja omien kriteerien mukaan aidosti riemuitsemiseen, että on hieman vaikeaa iloita suorituksesta, joka on hyväksytty mutta itsestä huono. Mutta hei! Nyt tiedetään, mitä treenataan! Viiru pysyi paikallaan! Viiru oli minun kanssani! Treenataan ainakin: valmistautumista, liikkeiden välejä, seuraamisen kestoa, virettä. Eli treenattavat asiat ovat siellä henkisellä puolella - niin kuin yleensä. Eikä pidä unohtaa sitä parsimista odottavaa lempilelua kotiin. Sitä, jota aina käytetään tottiksessa.

Ja taisimme saada tottisseuraa talveksi!

Viiru seuraa Maaningalla. Kuva Paula Toivola.

Viiru tuijottaa Maaningalla. Kuva Paula Toivola.
BH-koe oli IPO-kokeen yhteydessä niin, että tuli nähtyä sitäkin lajia. Aika kaukaista meille.

Torstain agilitytreeneissä oli yksi vaikeampi kohta. Mutta ykkösteemana olivat jälleen kontakteilta lähdöt ja kakkosena kaarrokset. Kohta alkaa olla aikaa käydä niitä treenaamassa erikseenkin. Onnistuin viestimään Viirulle, että kontakteista saa juosta läpi. Korjattiin. Saa nähdä, miten käy huomenna. Käännöksissä muistin viimekertaista paremmin suhista.
Rata: Jari Lukkarinen
Se vaikein kohta oli putkien väli 12 - 17. Omalla tuurilla onnistui, mutta kouluttajan ohjeiden mukaan siirryttiin puomin puolelle, jolloin 14:lle tuli päällejuoksu ja heti perään persjättö. Se toimi hienosti. Alun pyöritykset olivat ajoituksesta ja suhinasta kiinni, ei niinkään tekniikasta (peruspyöritys, niisto+persjättö, ranskalainen joku, joka oli luontevin).

2 kommenttia: