"Tukalaa hellettä" on tämä kesäkuun viimeinen viikko. En oikein keksinyt, mistä läheltä löytyisi rauhallinen, vanhusystävällinen ja puhdas ranta, jossa koiratkin voisivat uida. Huomenna mennään Kaunislahteen vepetreeneihin kuokkimaan. Se onkin maailma ihanimpia paikkoja.
Eilisissä Josepan hakutreeneissäkin oli jo hiostavaa ja tuuletonta, vaikkakin viileämpää kuin tänään. Kuumuuden vuoksi suunnittelin lyhyen ja helpon treenin, mutta teemana oli taas Kuinkas sitten kävikään. Viirulla oli kaksi pimeää ukkoa. Ensimmäinen oli rinteen päällä vasemmassa etukulmassa kääriytyneenä pressuun. Varsinkin vasen raja kulki lähellä metsäautotietä, johon olimme pysäköineet autot. Ensimmäisellä lähetyksellä Viiru ei irronnut tarpeeksi kauas. Viiru kuunteli ja katseli tiellä olevia ihmisiä (Sirkku ja myöhässä tullut treenikaveri) - ovatkohan nuo ukkoja? Toisella tai kolmannella lähetyksellä Viiru kävi melkein tarkastamassakin. Ukon löytyminen vaati siis usean lähetyksen - mutta isona plussana Viiru lähti aina yhtä innokkaasti ja lopulta ukko löytyikin. Siinä vaiheessa olin jo pannut häiriköt kuriin ;) Viiru haukkui, kunnes tulin paikalle, mutta ei yhtenäistä sarjaa.
Toinen maalimies oli oikealla keskellä. Eturajalla lähellä keskilinjaa oli tyhjä kevythäkki. Se oli siis häiriö tällä kertaa... Lisäksi ukko oli piilossansa eri paikassa kuin olin (epäselvästi) ohjeistanut, joten lähetin väärästä paikasta, ja löytö vaati pikemminkin takaperin kaartamista. Ja pitihän se tyhjä häkkikin käydä tarkastamassa ;) Plussaa tässäkin: Viiru totteli taas hyvin luoksetulokutsua. Kun kuitenkin avoimessa maastossa näin sen saaneen hajun, annoin sille luvan jatkaa. Ja olisi varmaan jatkanut muutenkin. Tämäkin maalinainen oli kuopassa, ja Viiru sai haukkua vielä hetken sen jälkeen, kun olin tullut ukolle.
Meillä on monilla treeneissä tapana hieman jäljitellä koetilannetta tuomareineen ja esittäytymisineen, ja nyt kokeiltiin Viirun kanssa kävellä sievästi tuomarin luo. Edes sivu-kehotukset eivät auttaneet kuin hetkeksi, koska eihän toko kuulu metsään... Ehkä täytyy ottaa ihan uusi käsky tähän sivu- ja yhdessä-käskyjen lisäksi. Yhdessä-käskyllä saa olla lähellä kummalla puolella huvittaa.
Aivan kuin ei tämäkään hikisähellys olisi vielä riittänyt, niin tallattiin Sirkun ja Mikan kanssa esinesuikale, johon siroteltiin kolme Mikan esinettä. Viirun etsimisessä ei taaskaan ollut mitään vikaa, ja erinäisten viritysten jälkeen Viiru toi lasten sormikkaan.
Olen alkanut tilata Palveluskoirat-lehteä, ja siitä on aina monenlaista hupia. Nyt numerossa 5/2013 on Mia Skogsterin kirjoitus tunnetilasta. Itsestään selvältä tuntuvaa asiaa, joka näyttää kuitenkin joskus unohtuvan. Ohjaajan suhtautuminen koiraan vaikuttaa koiran itseluottamukseen. Jos meistä koiramme on älykäs, ihanan oppivainen, rohkea, sillä on loputon halu työskennellä, se on sitkeä ja yrittää aina parjaansa, koirammekin alkaa uskoa siihen, että se on harvinaisen hyvä koira. Kun menestyneiltä ohjaajilta kysyy syitä menestykseen, he mainitsevat usein tärkeimpänä tekijänä hyvän suhteen koiransa kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti