Sunnuntaina pitkästä aikaa oikeasti treenattiin. Päättyvällä viikolla Etelä-Suomen matkalla Viiru kyllä harjoitteli mummolassa köllöttelyä, kerrostalossa hiljaaolemista, hissillä ajelua, kerrostalon verkkokellarissa käyntiä, suurkaupungin laitamilla kuljeskelua. Hautajaispäivänä Topi ja Viiru jäivät pitkäksi aikaa mummolaan, ja sen jälkeen Viiru piti hyvin tarkkaan lukua siitä, missä minä olin.
Kotipihalla on tehty hieman, vain hieman, agilitya. Ohjatuista agitreeneistä Viirulla on pitkä tauko juoksujen ja minun työmatkojeni vuoksi. Pitäminen on edistynyt. Tänään kokeilimme noutokapulaa, ja nyt Viiru piti sitä suussaan silppuamatta.
Sunnuntaina tarjolla oli kahdet hakutreenit, joista valitsin ne enemmän Viirulle suunnatut, josepalaisen porukan harkat. Toisella puolen avoin kangas, johon oli hyvä näkyvyys, toisella puolen rinne. Ja melkein heti alkoi sataa. Sade loppui yhtaikaa treenin kanssa. Viiru harjoitteli jälleen ilmaisua, joten ukot olivat helppoja, vaikkakin pimeitä. Ukkoja oli neljä - tai ehkä kuusi. Ykkösellä ja kolmosella oli nimittäin kaksi ukkoa: Miimi, jota piti haukkua ja jolla oli palkka, sekä Riitta, joka otti Josepa-lehteen kuvia. Hieman taisi Viiru ihmetellä kahta ukkoa, mutta haukkui kuitenkin. Palkkana oli ykkösellä narulelu, kakkosella ja kolmosella kissanruokaa ja viimeisellä sekä syötävää että pehmolelu. Haukku sujui oikein hyvin. Pitkään ei Viiru osaa vielä haukkua ihmettelemättä eikö tule palkkaa. Ihmekös tuo, kun ei ole harjoiteltu.
Topsukalle oli aktivointina damien hakua metsästä, ja olipa siellä yksi kissanruokarasiakin.
Illalla oli vielä Kohti alokasluokkaa -tokokurssi. Aiheina oli perusasento, paikkamakuu, seuraaminen (pari askelta). Viiru tosiaan osasi vaikka mitä. Perusasennossa se usein pyrki liian eteen, mikä oli varmaan minun syyni. Itsellähän siinä on eniten opeteltavaa, onneksi Sirkkukin tulee viikonloppuna kotona käymään. Ekalla kerralla menin paikkamakuussakin liian kauas. En vielä löytänyt piilevää tokogeeniäni. Ehkä se löytyy tiistaina Niinan tokokurssilla. Viiru kyllä löysi omansa. Aluksi se kokeili haukkuilmaisua mutta laantui sitten. Kurssi oli tyhjässä parkkihallissa, mutta Viiru ei vierastanut ympäristöä. Vipstaaki keskittyy aina täysillä siihen, mitä se tekee.
Nyt Viirua kerrankin väsyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti