lauantai 16. helmikuuta 2019

Samaa sukua, samaa maata

Pikin haavat ovat hyvin parantuneet. Hyvä niin, koska haavan hoito olisi vaatinut melkein kolme ihmistä. Tötteröä tai JumppaPomppaa pidetään vielä. Kumpikaan ei Pikiä häiritse, mutta muilla on täysi työ väistellä tötsän teräviä reunoja. Kauluri on myös jo pitänyt paikata jesarilla.

Ilman käsiä.

Viikon varrella Sisukkaan agilitytreenissä ja ohjatussa rally-tokossa toipilas-Pikiä tuurasi Viirun poika, joka saapui luoksemme vierailulle sunnnuntaina. Jännää on katsoa oliota, joka on niin samanlainen ja niin erilainen. 


Eka kuva ekana iltana
Poikaa on yritetty opettaa talon tavoille mm. murkinoinnin suhteen. Viirun lapsista useampi on kuulemma sellainen, että ruoka saa olla rauhassa kupissa. Tai ainakaan ei syödä kaikkea. Semmoista ei ole meillä nähty aiemmin - eikä ole koettu nytkään. Onkohan kyse kilpailusta vai vain siitä, että annamme kuppiin vähemmän ruokaa kuin muut?   


MItä tälle pitäisi tehdä?
Viirun tiistaitokoa ei missattu. Aiheena oli tunnari. Koetettiin opettaa Viirulle oman kapulan nostamista heti kun sen haistaa. Viiruhan käy ensin kaikki kapulat läpi. Minusta se on järkevää - mutta olenko taas opettanut vääriä asioita käyttämällä vahingossa kapuloita, jotka tuoksuvat enemmän tai vähemmän minulta? Viirun pitää tarkistaa kaikki, jotta se tietäisi, mikä haisee eniten. Tässä treenissä kapulat olivat jonossa ja oma ensimmäisenä. Kun alkaa sujua, oma voi olla myöhemminkin.

Tehtiin myös toisenlainen tunnari, joka sitten olikin Viirun mukavuus- ja vahvuusalueella. Iso kasa kapuloita kaadettuna aika kauas lähetyspaikasta ja siellä oma joukossa, häiriönä kaikenlaisia tötsiä. Pari kertaa piti käydä kasan ulkopuolella pyörähtämässä.



Susukin on täällä ja osallistui Sisukkaan Helmi-doboon. Dobo on kyllä aikuisten (ja nuorempienkin) naisten suosikki.

Viiru? Kiri?
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti