Ihan eri oopperasta on Pikin ja Viirun toipuminen sterkkauksesta: Pikillä on oopperaa ja draamaa. Pari pikku lenkkiä tehtiin, ulkona ahistus unohtuu. Ruoka maistuu. Illalla vasta sain sohaistua Septidiniä ja Vetramilia haavojen suuntaan, ja kumma kyllä se rauhoitti, vaikka aavistelin pikemminkin lisää levottomuutta. Onneksi Piki on ennestään tottunut tötteröön.
Viirun kanssa käytiin lenkki, ja samalla naapuri soitti ja tarjoutui lenkittämään Viirua. Käppäiltiin sitten vielä toinen rauhallinen kävely lauhassa, melkein suojasäässä hyvässä koira- ja ihmisseurassa.
Illalla oli tokovalmennuksessa Outi Kaikkonen kouluttamassa. Etukäteen kirjoitin: - - en osaa päättää, mitä treenattaisiin. Luoksetuloa, ruutua, jotain kokonaisia liikkeitä, kuuntelua? Päättämättömyys oli paikan päällä vieläkin pahempi, mutta tehtiinkin kaikkea noita. Lelu vietiin ruutuun, mutta ensin tehtiinkin pari kokeenomaista liikettä, joissa nissäkin pitäisi olla hyvä palkka ja tsemppi. Perusasentoon tulon parantaminen: namin heitto, sivu, jokin liike (vaikka jäävä), sosiaalinen palkka, sivu, iso palkka jos hyvä perusasento. Viiru vallan innostui, kun siltä vaadittiin.
Kolme vaihtoehtoa tulospalkkauksessa (ei siis säälipalkkauksessa!): huonosti, keskinkertaisesti, huipusti - ja suorituksen pitää tosiaan näkyä palkkauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti