Siinä mielessä kisapäivä oli oikein onnistunut, että Pikillä oli varmasti kivaa, vaikka ympäristö, vieraat ihmiset ja koirat jännittivätkin. Oli myös tuttuja kilttejä ihmisiä, leikkiä ja herkkuja. Ja onhan agilitykin sinänsä kivaa :) Ihan samalla tavalla Piki käyttäytyi omassa hallissa ison kentän treenissä, joten sinänsä jäätyminen ei johtunut kisoista.
 |
| Kuva: Roosa Tykkyläinen |
 |
| Kuva: Roosa Tykkyläinen |
Sunnuntain kisakaveri osasi sentään esteet (jopa kontaktit), mutta teki sitten niitä omia ratkaisujaan kunnon ohjauksen puutteessa. Laura Mätön radat olivat jälleen kivoja: vaikka varsinkin hyppyrata näytti kiemuraiselta, se olikin hyvin looginen juosta: esteet vain olivat oikeilla paikoilla. Ensimmäisellä radalla ohjasin niin huonosti kepeille, että Viiru meni hypylle, tokalla radalla en putkijarruttanut (miksi olisi pitänyt)... Huomasinkin jo, että vain hyvällä tuurilla päästään ihanneaikaan. Hyppyradalla ei sitten hyvää tuuria ollut, vaan yliaikaa tuli 0,98 s. Rata oli melkein nappisuoritus loppuun asti - ja ilman lopun säätämistä oltaisiin ehkä oltu sekunti nopeampia. Mutta mitäs niillä nollilla. Sertiin oli enemmän matkaa. Ja jos serti tulisi, pitäisi vielä jatkaa kisaamista :) Viirulle en enää ottanut agilitytreenipaikkaa talveksi.
 |
| Kuva: Roosa Tykkyläinen |
Vuosi sitten Roosa otti kuvan, kun Viiru hyppää 60-senttistä hyppyä. Mä olen niin pienoinen. On pikkumaksit hyvä juttu. Renkaan hyppääminen vaatii ylimääräistä keskittymistä ainakin Viirulta (Pikihän juoksi alta). Ykkösillä rimat olivat 40 sentissä.
 |
| Kuva: Roosa Tykkyläinen |
Päivän puheenaihe näkyy tässä. Mitä Viirulle on tapahtunut? Onko se sairas, onko tutkittu veriarvot... Ainakin on tapahtunut laiska omistaja ja fiskarssit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti