Viiru 7 v ja Piki ilman ohjureita

Alkuviikko meni minun sairastellessani. Viirun 7-v-synttäri sujui tylsästi vierihoidon merkeissä.

Torstaina tottakai piti mennä agilitytreeneihin, kun oli kouluttajakerta. Vaikka olin treeneissä täysin toistaitoinen, vaiensin ajatuksen siitä, ettei ehkä kannata tehdä kahta settiä kahden koiran kanssa toipilaana, ja vielä lämppä- ja jäähkälenkit päälle. Seuraavana aamuna ei olo ollut kovin pirteä.

Lisää takaakiertotreeniä kummankin kanssa; Viirun kanssa lähinnä minulle, Pikille myös hypyn yli tulemista. Radalla ei Pikin kanssa ehditty ihan kepeille asti, mutta tehtiin niitä erikseen. Heidi nappasi kaikki ohjurit pois, ja Piki pujotteli helposta kulmasta ilman apuja. Jee!

Viiru 7 v

Kokeilin kummankin kanssa Satu Taskisen neuvomaa tapaa istu-seiso-kaukoihin. Piki on niin paljon liukasliikkeisempi, omalla tavallaan nopeaoppisempi ja herkempi. Minun pitäisi aina muistaa, että Piki yrittää aina parhaansa, ja kyllä sen pitäisi riittää, ainakin minulle. Pitempää pinnaa, hermostumisesta ei Pikin kanssa ole mitään hyötyä (Viirun kanssa voisi ollakin, mutta kun se ei hermostuta minua).

Viirun vaihtaminen pikkumaksiksi onnistui. Hetken jo riemuitsin, että kohta sertiä pukkaa, kun Viiru näytti olevan ainoa pikkumaksi ensi viikonlopun kisoissa, mutta nyt on tullut pikkuisia kymmenen lisää.

Sairastellessa kolusin nettikauppoja ja ostin rikkinäisten ja kutistuneiden valjaiden tilalle uudet poistomyynnistä. Värin nimi on kataja, ja se sopii hienosti yhteen sini-vihreän Ruffwearin joustoremmin kanssa. Hurtta-verkkokauppa kyllä tietää mistä narusta koiranomistajaa talutetaan. Kun valjaspaketti saapui seuraavana päivänä tilauksesta, koirat olivat ihmeen innoissaan siitä. En tiennytkään niiden olevan noin tyylitietoisia... Paljastui ihmisen näköaistillekin, että kahdeksan euron valjaiden kanssa oli pakattu kohtuullisen kokoinen namipussi (eikä ollut ns. päiväystuote). Tilaankohan tästä kaupasta uudelleen?