 |
| Susu on taas riemuissaan päästessään muiden kanssa kuvaan. |
Kyläpaikoissa oli luksusoltavat. Ei tarvinnut olla pitkiä päiviä yksin, ja rapsutuksia sai useita tunteja päivässä. Ja sai nukkua sängyssä. Lisäksi kotiinpalatessa Pikin tassuissa ei ollut enää harottavia karvoja, kun taas Viirulle oli viimein alkanut kasvaa turkki takaisin. Varsin voimaannuttava matka siis.
 |
| Rintakarvatkin alkavat rehottaa. |
 |
| Juoma-automaatti sveitsiläiseen tyyliin Sihlwaldin luonnonpuiston ydinalueella (oranssi teksti puussa) |
Perään tehtiin lähireissu Kuopioon agilityn seniorien SM-kisoihin. Kisaajien määrä tuli järjestäjille yllätyksenä, ja niinpä maksien agilityradan rataantustumiseen jälkimmäinen ryhmä pääsi iltayhdeltätoista. Paljon kovatasoisia kisaajia saapunut kaukaa etelästäkin. Ensin oli helppo hypäri, jonka jälkeen jännättiin haastavampaa agilityrataa. Meidän osaltamme ei tosin tarvinnut jännittää, koska hommasin hylyt ärsyttävän helpoissa kohdissa; muuten kumpikin rata oli ilahduttavan sujuva, ja varsinkin agilityradan hankalampi keppikulman ja keppien jälkeisen sokkarin onnistuminen ilahduttivat. Keppien treenaaminen siis kannatti jälleen.
Minusta Jari Suomalaisen ratasuunnittelu meni nappiin myös ratojen luonteen osalta: sennujen ei tarvinnut ehtiä tiukkoihin paikkoihin ohjaamaan, vaan irtoavan ja osaavan koiran kanssa pärjäsi huonomminkin liikkuva. Mutta kyllä suuri osa kisaajista oli itsekin varsin nopsajalkaisia. Kiva reissu!
 |
| Liechtensteinin Vaduzin linna ja kuulas Alppi-sää |
Etukäteen alkoi vähän huolestuttaa hallin pohja, mutta loukkaantumisilta vältyimme. Epäluuloni mattopohjia lisääntyy koko ajan, vaikken niistä mitään ymmärräkään. Muutenkin on syvempiäkin motivaatio-ongelmia koiraharrastuksen suhteen, tai oikeastaan kisaamisen ja viikkotreenien suhteen. Koirien kanssa oleilu ja puuhastelu on edelleenkin mukavaa.
Rauha, Tyyne ja Hilja puuhastelevat maalla:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti