Yksi vitosen rata tuli, kun en ymmärtänyt etukäteen ajatella, mistä välistä Viiru tulee ulos kepeiltä, ja olin sitten myöhässä ohjaamassa A:lle.
Tavoitteena oli tehdä kepit ja kontaktit hyvin kaikilla radoilla. A:t olivat hitaahkoja - mutta ainakaan ei loikannut. Puomi oli oivallinen. Selvittiin ilman keppivirheitä.
Muilta radoilta tuli hyllyt vähän oudommista syistä. Kyllä se Viiru keksii :) Toisella radalla oli alkusuorassa hyppy, kaksi suoraa putkea, hyppy ja suora putki. Menin toisen putken loppupäälle kutsumaan. Viiru pysyi lähdössä hyvin, juoksi putket mutta kiersi jälkimmäisen hypyn ja sujahti viimeiseen putkeen. Niin sitä pitää!
Seuraavalla radalla lähdössä oli hieman odottelua, ja innostin Viirua möhnyttämällä sitä. Näin en olekaan ennen tehnyt. Enkä ehkä tee toiste. Kun olin asettumassa pakkovalssiasemiin kakkoshypylle, kukas se siellä hipsikään perässä. En minä ole ravista/hetsaa/möhnytä ennen käyttöä -tyyppiä! Kyllähän olin nähnyt tämän varkauden tulevan, sen verran on varastelua ollut treeneissä ja seisomaan nousuja kisoissa. Saatiin tehdä rata kuitenkin - ja pakkovalssi onnistui taas. Kävin erikseen kiittämässä Mari Lukkarista, joka opetti minulle tämän idioottivarman tavan.
Kuka voisi olla harmissaan noin iloiselle ja itseluottavaiselle nassulle? Varsinkin kun loppuviimeksi on kyse omista koulutusvirheistä.
Viimeisellä radalla hokasin rataantutustumisessa, että muut kisaajat tutustuvat eri rataan kuin minä. Opettelin lopuksi oikean radan ja ohjauksen. Mutta minkä muistin sitten itse radalla? Sen ensimmäisen ja väärän. Muuten oikein hyvä ja sujuva rata (kuten oikeastaan muutkin).
Ei siis tosiaankaan tullut tuplanollaa! Nyt pidetään vähän taukoa, ja yritetään saada kasaan Agirotu-joukkue. Yksi koirakko on vielä epävarma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti