Aina ei voi voittaa

Piki kävi viikolla paimenessa ja vepen kuivatreeneissä, Viiru fyssarilla. Paimennus sujui taas hyvin. Vepetreeneissä oli liikaa häiriöitä viennin/tuonnin opetteluun, kun nouto ei suju muutenkaan. Miimi toi Viirua varten lainaan kilon kapulan, ja sitäkös Piki kanniskeli ylpeänä kotipihalla kaikkien ihastellessa. Vepetreeneissä Pikseli oli myös niin hämmentynyt että istui hyvän tovin patukka suussa :)

Fyssarilla Viirulla oli taas ne normaalit jumit, jotka pehmenivät hyvin. Mutta miksi on normaalisti jumeja? Agilitykoirilla on, Viiru on pieni maksi ja lisäksi aika pitkärunkoinen. Helin mielestä hyppytekniikkatreeneistä olisi Viirulle iso hyöty ihan jumppanakin. Sääli, ettei nyt kesällä ole koulutusta tarjolla. Toisaalta Helin mielestä ehkä parempi olisikin syksyllä kesätauon jälkeen. Katsotaan, mitä saadaan järjestettyä.

Perjantaina oli liian flunssainen lähtemään tokotreeniin - vaikea treenata nioden kääpiöiden kanssa, kun ei pysty olemaan pää alaspäin, koska nokka vuotaa niin vuolaasti. Perjantaiolo löytyikin vapaasta samoilusta Kuhasalossa. Sinne oli tullut lampaita, joita nuo paimentyttäret eivät (onneksi) lainkaan havainneet. 

Tänään lauantaina tehtiin hakuharkoissa ihan suunnittelematta kokeenomainen treeni, kun se oli yhdellä ryhmäläisellä mielessä. 100 metriä, kaksi ukkoa, ja lisäksi sen jälkeen vielä kaksi löytöä palkaksi. AVOon tarvitaan vielä 100 m ja yksi ukko lisää. Huoh, ne olemattomat suorat pistot. Lähetin ykköselle kaksi kertaa huolellisesti - Viiru ei saanut hajua suoralta ja kaarsi takaisin, kun ei siellä mitään ole. Toiselle puolelle hieno tyhjä. Kolmosen lähetyksestä löysi ykkösen. Tuplahuoh. Neloselle hyvä tyhjä ja paluumatkalla ukon löytö. Sitten vielä ne helpot löydöt :) Treenin kuluessa Viirua ei haitannut vaikkei saanut palkkaa paitsi viimeisiltä ukoilta. Seuraavassa treenissä sitten palkkaa - ja ykköselle on mentävä. Ilmaisut olivat ok.

Treeniin tullessa yhtä masensi koiran haastellisuus, yhtä oma haasteellisuus ja yhtä ruuhkavuosien haasteellisuus. Lopuksi kaikki olivat hyvällä mielellä, jopa minä, jonka neropattikoira menee minne camelbootsit vievät. Metsä parantaa sielun vaikkei siellä karjuisi tai nyrkkeilisi (HS). Lisäksi olimme Einonhovin Natura-alueella, jossa sielu tosissaan lepää. Vielä loppuun rentouttava lenkki, jossa ihminen saa olla hiljaa tai purkaa sydäntään ja koira jolkotella minne haluaa, nuuskia kaikki varvut jotka haluaa ja olla ihan rentona tuttujen muiden koirien kanssa... Idyllin rikkoi työlinjainen torpedo, joka jostain oli keksinyt auton jahtaamisen. Yksi auto tuli ja meni, ja sitä Piki lähti jahtaamaan. Tuttu kuski pysähtyi ja Piki palasi. Tämä taimi sitten kitkettävä.

Testivoittajan kuiva kukkaisuus

Lauantaina putkahti sähköpostiin Kennelliiton lausunto Pikin kyynäristä: vasen 1, oikea 0. Kuten viimeksikin. Saatteessa luki: "Vasemman kyynärpään ulokkeen yläulkoreunassa on pieni uudisluumuodostus (sama, joka näkyy röntgenkuvassa). Muutos ei ole kasvanut. Ei muuta kyynärnivelen kasvuhäiröön viittaavaa."