Pikin tokoalkeiden kurssi päättyi maanantaina. Nyt vain treenaamaan! Kapulan pitoa, merkin kiertoa ja jääviä harjoiteltiin. Kapulan kanssa pitää hyödyntää sitä, että Piki tykkää kantaa. Jospa yritänkin opettaa pitämisenkin sitä kautta. Tietysti voisi sitäkin opettaa, että koira tykkää, kun sitä pidetään alaleuasta lempeästi. Jääviin saa ihmeen helposti kestoa arkisanalla odota. Hyvä kurssi, suosittelen edelleen Sporttirekkua!
Tiistaina kumpikin koira sai omaa aikaa. Viiru kävi fyssarilla ja Piki Vinjan kanssa lenkillä. Viirun selässä oli kipeää mutta ei niin paljon kuin viimeksi. Olen myös yrittänyt kieltää Pikiä könyämästä Viirun selässä. Pk-estettä Viiru oli hypännyt pari kertaa tässä välillä.
Hakuryhmän treeneissä oli hakkuuaukeaa ja taimikkoa. Viirulla oli vain kolme ukkoa eikä se nyt päässyt noita uudenlaisia kasvillisuuksia kokeilemaan. Viiru sinkosi suoraan vasemman etukulman ensimmäiselle ukolle, nuuskutteli ukon vierestä paikan, jossa minä olin aiemmin ollut piilossa. Mahdollisesti löysi hukkuneen namin ja palasi keskilinjalle. Uusi lähetys, uusi suora sinkoaminen ja ilmaisu. Kaksi muuta meni enemmän suunnitelmien mukaan ;) Tein vielä muita odotellessani esinekaistaleen vierailla esineillä (kuljetin ne tikulla metsään) ja Viiru etsi ja toi ne oikein hyvin.
Seuraavana päivänä Heidi ja Sisu lähtivät kanssamme mielenrauhan ja hyvän mielen haukulle ja lenkille. Kiitos siitä! Sää on taas mitä parhain - lämmintä ja aurinkoista mutta kuitenkin syksyisen raikasta. Puolukat kypsyvät. Viikonlopuksi sää vain paranee. Perjantai-illan huumassa tyttöset riehuivat ja uiskentelivat Pärnällä. Viiru kokeili kankaista metrin estettä. On se este korkea, ja koira pieni... Mopopojat ajelivat alakentän asfalttirinkulalla ja kutsuivat tottistelevaa Viirua. Voiko pienempää häiriötä ollakaan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti