Pääsiäiskisoissa: tästä on hyvä jatkaa

Kaksi päivää pääsiäiskisoissa: Viiru radalla, minä radalla ja talkoissa ja Piki seuraneitinä. Esa Muotka tuomaroi perjantaina yhden radan ja Marja Lahikainen kolme, lauantaina kaikilla maksikolmosten radoilla oli Marja Lahikainen. Olin ilmoittanut meidät seitsemään starttiin - halusin nähdä, miten jaksetaan.

Hyvin jaksettiin, varsinkin Viiru. Perjantaina olin kaikkiin kolmeen yhdessä menemäämme rataan oikein tyytyväinen. Yhdeltä saatiin tuloskin - yliaikanolla. Muutkin radat muistuttivat agilitya eikä hylkyjä tullut kuin yksi tai kaksi per rata, kun niitä aiemin on tullut useita. Viimeisellä radalla, hypärillä, kokeiltiin ihan kylmiltään lainaohjaajaa. Puolen välin tienoilla Viiru päätti keskeyttää radan ja vaihtaa lajin hakuun. Löytyihän se emäntä toimistosta tietokoneen takaa.

Perjantai-iltana havahduin alkavaan vatsatautiin. Lauantaiaamuna kampeuduin kuitenkin kisapaikalle pirteää esittäen. Yhdeltä radalta saimme tuloksenkin (kaksi kieltoa kepeiltä ja hirveesti yliaikaa). Vasta viimeinen rata oli kauheaa sähellystä. Mutta varsinkin kahdella viimeisellä radalla oli kivoja juoksupätkiä, joissa Viiru sai kiihdyttää.

Parasta kisakaveria väsyttää.

Treenaamisesta ja kisaamisesta on ollut hyötyä. Radat eivät enää olleet jatkuvaa paniikkisäätämistä vieraassa maastossa ilman minkäänlaista karttaa tai kompassia. (Tai ehkä radat vain olivat helpompia?) Niin paljon tekemistä, niin vähän aikaa, mutta tästä on hyvä jatkaa :)

Lauantai-iltapäivänä toimistossa töissä ollessa sain vielä ihailla minien ja medien hienoja suorituksia - ja pitihän ykköset sitten vielä katsoa. Koirille tuli aika paljon autossa päivystämistä kahdelle päivälle, varsinkin Pikille. En edes jaksanut lähteä treffeille Liperiin enkä kunnon loppulenkille. Onneksi pääsiäinen on vasta alussa, toivottavasti tauti lopussa.