Kauan on aikaa siis

Suski Korrin tottiskoulutuksessa Pikillä oli perusasentoa, seuraamista ja jääviä. Jääviä peruuttaen käsiavulla (maahanmeno ei tarvitse apuja). Perusasennossa korjattiin käteni paikkaa ja palkkauksen ajoitusta, samoin seuraamisessa. Imutusta jatketaan, kunnes käännökset, rytminvaihdokset ja eri alustat sujuvat. Sitten aletaan nostaa kättä välillä. Tätä ennen käden korkeutta säädellään sen mukaan, miten luonnollisesti askellus sujuu. Piki oli tosi reipas ja keskittynyt, ja teki Suskinkin kanssa iloisesti. Pari luoksetuloa tehtiin myös - voi sitä vauhtia. Suskin mielestä vauhtiluoksetuloja ei pidä tehdä lainkaan. Ohjaaja kyykistyy lelu kädessä keskellä, kun koira on juossut jonkin matkaa ja koira luoksee lelulle (jos osaa jarruttaa).

Viirulle otin aiheeksi noudon. Ei päästy telineisiin asti, mikä olikin hyvä, koska varsinaisia telineitä ei Pärnällä ollut. Jälkikäteen ajatellen treenattiin juuri sitä, mitä pitikin: luovutusta ja paluuvauhtia. Koira istuu, ottaa kapulan (ei saa työntää kapulaa koiran suuhun), heilutellaan hennosti, kehutaan, pyydetään irrottamaan, kapula sivulle, ohjaaja peruuttaa ja koira saa hypätä ottamaan lelun, joka roikkuu treeniliivin puoliavoimen vetskarin varassa. Vauhtia tehtiin niin, että pakenin, kun koira kääntyi kapulaa tuomaan. Heitin lelun eteenpäin. Viiru ei tietenkään voinut hellittää kapulasta ilman lupaa. Irrotti vasta, kun leikitin lelulla maassa.

Toiseen settiin Viirun kanssa otin luoksetulon, koska osittain noudon "ongelma" johtuu siitä, että ei osata eteentuloa kunnolla. Kun piti aluksi näyttää, miten pk-luoksetulo meillä menee, Viiru teki 10 pisteen tokon ALO-luoksarin. Vahvistettiin sitten pentutyyliin eteentulemista samoin kuin Pikille. Viiru tosin osaa jarruttaa. Siinäpä juoksin hikipäässä koiran luota monen  monta kertaa, kutsun, kyykistyin, leikitin. Edetään niin, että kyykistytään mutta koiran tullessa vedetään koira eteen istumaan, kehutaan, peruutetaan, koira saa hypätä leluun. Eli samoin kuin noudon palautuksessa. Myöhemmin laitetaan lelu jo valmiiksi vetskariin roikkumaan.

Kuinkahan mones tapa noutoon ja eteentulemiseen tämä on? Tästä ei vain tule samanlaista oivallusta kuin esim. ruudusta - kosketusalusta on se meidän tapa. Suurimpana kysymyksenä viikonlopun Nooran, Suskin ja Katjan koulutuksista jää kuitenkin itselle, miksi ihmeessä en ole noudattanut niitä neuvoja, jotka olen saanut kauan sitten ja/tai useasti ja jo kuullessani ymmärtänyt hyviksi?

Superviikonloppu päättyi amerikkalaiseen visiittiin. Kylään saapuivat vieraat, jotka olin viimeksi tavannut vuonna 95 (kauan on aikaa siis) Minnesotassa. Pikku prinsessat ihmettelevät, onko ruusunen syötävää.