Pieni pala taivasta

Aamulla oli ilmaisutreenit koirankoulutuskentällä. Piki sai aluksi ja lopuksi juoksennella ja seurustella ihmisten kanssa. Se oli kaikkien kanssa hyvä kaveria - jopa liiankin. Pikin rakkaus oli niin ulottuvaista ja voimallista, että yhdellä ihanalla ihmisellä halkesi huuli ja veri valui.

Viiru treenasi rakentamassamme mökkikylässä haukkumista häiriössä. Ukko palkkasi usein, Minna häiriköi lähellä ja minä löntystelin kauempana. Kyllä Viiru tietää, että haukkua pitää. Viiru oli myös häiriökoirana sosiaalistamisharjoituksessa. Mukavat oli treenit, ja kumpikin koira sai hyvää palautetta iloisuudestaan. Viirun iloisuus saa hyvälle mielelle muutkin kuin minut :) Ryhmämme vetäjä sanoi myös, että Viirun seuraamispaikka on aivan oikea ja aivan suora. Jospa en olisikaan niin ahdistunut perusasentotreenistä.

Iltapäivällä lenkkeiltiin ja herkuteltiin Hannan, Jatsin ja Hipan luona. Viinijärven taivas oli syvän vaaleansininen ja jää kantoi. Koirien on helppo on olla porukassa, kun kaikki tietävät, miten käyttäydytään. Sisällä Viirua kyllä vähän jänskätti, osaako Piki olla Jatsi- ja Hippa-tädeille mieliksi. Viirun huoli oli turha, vaikka Jatsi välillä murmattikin sohvaltaan. Piki ihasteli tätien leluja ja telmi Hipan kanssa.

Ihana sunnuntai!