Jumitusta

Edellisen päivityksen kuvista ja tunnelmista vaihdetaan tällaiseen.

Valoisat, aurinkoiset perhelenkit vaihtuvat yksinäiseen harhailuun pimeässä. Nuo kaksi seuralaistakin ovat uskollisia vain niin kauan kunnes ensimmäisen pupun tuoksu lähistöltä leijailee sieraimiin.

Kaikenlaista harmia, jotka kuuluvat tukevasti kategoriaan first world problems:

Piki ei päässyt tokon alkeiskurssille eikä tokoryhmään.

Tänään mätsärissä oli ahdasta, tungosta ja odottelua, ja Pikiä alkoi vähän ahdistaa. Aluksi se olisi halunnut leikkiä muiden koirien kanssa, sitten väsyneenä se ei halunnut muita nokkaansa tai peräänsä, Kehässä Piki oli nätisti. Etukäteen oli tuomarin kanssa sovittu, että hampaat katsotaan yhdessä. Näyttelykäyttäytymistä on hyvä vielä treenata, mutta tuo oli melkoisen haastava ympäristö. Näyttelyyn mennään huhtikuussa Outokumpuun.

Eilen hermostuin Viirulle kodinhoitohuonetokossa, kun harjoiteltiin tiiviimpää luovutusasentoa (ja saisi olla suorempikin). Olen ennenkin tainnut hermostua noutamisen opettamisessa, ja joskus aikanaan Topillekin pitämisen harjoittelussa. Kyllä harmitti. Olisi pitänyt lähteä shoppailemaan niin kuin aluksi meinasin.

On niin kylmää (parikymmentä astetta pakkasta), että agilitytreenit on peruttu. Toisaalta Viiru ei treeneihin menisikään. Viime perjantaina Viiru kävi fysioterapeutilla, ja alaselkä oli melkoisen jumissa. Minäkin sen huomasin, kun Heli käsitteli Viirua.Villi arvaus oli, että jumi johtuisi paljolti mustan torpedon sääntöjen vastaisista taklauksista. Piki törmää Viiruun, hyppää selkään joko sivulta tai takaapäin. Seuraava terapiakerta on huomenna.

Mutta on hyvääkin. Tänään kotitokoilu sujui hyvin. Lauantaina käytiin Miimin luona lenkillä ja Valon pentuja hiplaamassa. Päivä pitenee, ja pimeys hiljalleen haihtuu. Kevään ja kesän koiraleirien ajankohtaa ja ohjelmaa sumplitaan jo. Kalenteriin voi suunnitella kaikkea muutakin valoisan ja lämpimän ajan puuhaa.

Viime loppiaisena kirjoitin Viirun toko- ja tottisprojektista. Semmoista päivitystä tarvitaan taas.