Impossible just takes longer

Koiraharrastajana voisi olla ihan voittajaolo: Viirun viimeisen agilitykisan viimeisen radan törppö ohjaus joka johti hylsyyn, Pikin rimaa hipova rally-tokotulos, Viirun jo toinen tulokseton VOI-tokokoe ja Pikin kolme hyllyrataa pääsiäisen agilityikisoissa.

Sporttirakista löytyy hyviä mietelauseita tähänkin tilanteeseen. Impossible just takes longer?

Sain pidäteltyä itseäni enkä enää ilmoittanut Viirua pääsiäiskisoihin. Pikin kanssa agilitykisoissa oli eri kivaa. Löytyi se kaipaamani yhteinen hyvä fiilis. Tuloksia ei tullut, koska keppejä ei edelleenkään voi tehdä radalla, onneksi sentään muut esteet. Kuplamme oli niin vahva, että mietin, jättääkkö väliin seuraavan päivän luopumiskoulutus (Katja Ojansivu, Huumaa). Kivaa uudelleenajattalua. Olen yrittänyt noudattaa oppeja, mutta Viirulla, jonka kanssa on muutenkin aika kimmoisa kupla, eivät kohta enää ylety jalat maahan, kun namia satelee niin paljon. 

Viirun tokokokeesta saatiin lähes sama treenilista kuin edellisestä kokeesta, ehkä lisättyinä perusasennoilla ja liikkeiden väleillä. Nyt emme mene enää kokeisiin kokeilemaan. Säälipalkkaus ei kanna läpi voittajaluokan. Aloin myös miettiä sitä, miten koira näkee värit. Miltä näyttää keltainen ruutu vihreällä keinonurmella?

Käytin Viirun fyssarilla, kun hyväätarkoittava kanssakisaaja ehdotti, johtuisivatko tokokokeen puutteelliset sivulletulot jumeista. Kuten arvekinkin, eivät johtuneet fyysisistä jumeista (vaan pikemminkin mielenosoituksia). Viiru oli hyvässä kunnossa, mutta vähän jumia kyllä oli. Käydään vielä toinen kerta.