Taas oltiin maanantain hakutreeneissä jännässä maastossa, oli avointa kangasta, ryteikköä ja pusikkoa, kaikenlaista rinnettä, ylämäkeä - ja kerrankin alamäkeä niin että keskilinjalta rinne vietti alaspäin. Sää oli leppeä, ei lainkaan liian lämmin, eikä sadellutkaan rankasti. Niinpä ajattelin tehdä pikkuisen vaikeamman (eli ei siis superhelpon) treenin tasontarkastustyyliin. Oli sekä etsimistä että ilmaisua.
Ukkoja oli neljä, joista kolme ensimmäistä pimeinä ja viimeinen haamu. Eka vasemmassa etukulmassa, toinen oikealla melko keskellä ja kaksi viimeistä takakulmissa. Tai siis piti olla, mutta ykkönen ei ehtinyt siirtyä kolmosena kulmaan asti vaan joutui kesken takarajalla rämpimisen heittäytymään pressun alle.
Kaikki ukot löytyivät hyvin ekasta lähetyksestä, pistot olivat suoria ja vauhdikkaita. Haukkua oli usean kymmenen louskauksen sarjat, vain viimeisellä riitti pelkkä haukun aloitus.
Upea treeni. Useinhan treeni on hyvä, koska se on opettavainen. Tämä harjoitus ei ollut upea uuden opin vuoksi, vaan siksi että kaikki sujui kuin elokuvissa, ja lisäksi luontevasti ja vaivattomasti (kuin Topin jäljestys).
Ensi kerralla uskaltaudun jo menemään ukon luokse, kun Viiru haukkuu. Nyt Viipo ei enää ole kytännyt minun tekemisiäni vaan keskittynyt kokonaan ukkoon. Saa nähdä miten käy. Ja uskaltaisikohan tehdä syksyllä ihan kokeenomaisenkin treenin?
Metrin este -projektiin on tullut vasta toinen askel. Esteen takana oli pallo, mutta ylenmääräisestä houkuttelusta luovuttiin. Lisäksi yritin muistaa kutsua Viipon myös takaisin hypyn yli. Korkeutta oli n. 85 cm. Lopuksi, kun Sirkun kanssa juttelimme esteen vieressä, Viiru leiskautti hypyn yli ilman vauhtia. Ehkä korkeus ei siis ole ongelma, ainakaan ilman jättikapulaa. Kokeiltiin ekaa kertaa loivaa ja oikeaa A-estettä ilman noutoa. Sehän oli Viirusta kivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti