Kuin hiehot kevätlaitumella

Kevät ei jäänytkään enää yhteen päivään, vaan melkein viikkoon ei ole ollut pakkasta eikä satanut lunta. Maanantai-iltana, jolloin korkattiin hakutreenit, oli kyllä vielä tajuttoman kylmä. Koirat kuitenkin koikkelehtivat kuin hiehot kevätlaitumella: suorista pistoista ei tietokaan. On niin siistii juoksennella tuulispäänä ja saada siitä vielä ceessaria ja lelukin. Uusi lelu olikin kertakäyttökamaa. Haukku kyllä raikui komeasti.

Susun kevät

Jospa vielä saataisiin aikaan hakutreenejä ennen kisoja (jos sinne päästään); hyvällä onnella ehditään neljätkin harkat pitää. Huomenna toivottavasti saataisiin pitkä rata, tyhjiä ja ainakin yksi kokeenomainen ilmaisu. Lopuissa treeneissä voidaan sitten paikkailla ;)

Myös esineitä pitää muistaa kerrata, vaikka huomenna. Tottiksessa on jo montaa juttua treenattukin, keskiviikkona ihan porukalla:

• noudon vauhtia ison kapulan kanssa
• noutoa häiritseviä esineitä
• noutoon lähtemistä vasta käskystä
• ilmoittautumista vapaana
• edestä perusasentoon tuloa
• henkilöryhmää
• pitkää seuraamista
• täyskäännöstä

eli johan tässä ollaan valmiita! Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että Viiru toi joka kerta erehtymättä lelun eikä kapulaa, kun kokeiltiin noudon häiriötä. Vieraalla kentällä eteenmenosta ei ollut hajuakaan. Tänään käytiinkin sitten hakemassa ajatusta siitä, että Kulhonkin kentällä voi olla lelu, niinpä kannattaa posottaa näytettyyn suuntaan minkä tappijaloista pääsee.

 Vielä pitää kerrata:

• A-esteen yli noutoa
• noutoa häiritseviä esineitä
• liikkeiden välejä 
• ehkä kerran koko eteenmenoa
• liikekaaviota itse
• mites ne jäävät meni? 

Pk-säännöt on niin  herttaisesti kirjoitettu: "Tottelevaisuusosassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota siihen, että kokeessa ei esitetä koiria, jotka vaikuttavat itseluottamuksensa menettäneiltä ja joiden työskentelystä puuttuu iloisuus. Kaikissa liikesuorituksissa koiralta edellytetään iloista työskentelyä sekä tarkkaavaisuutta ohjaajaan päin. Työskentelyn iloisuuden lisäksi on arvostelussa luonnollisesti kiinnitettävä huomiota myös liikkeiden korrektiin suoritukseen." Voi kun itseluottamus, iloisuus ja tarkkaavaisuus riittäisivät!

Pikin seuraamiseen Anni kertoi uuden niksi: naksuttelu oma-aloitteisesta kontaktista suunnilleen oikeassa seuraamispaikassa. Naksuniksi saikin Pikin silmät loistamaan ja aivot raksuttamaan. 

Tänään käytiin toteamassa, että Lykynlammeltakin ovat lumet sulaneet. Lenkkejämme pitää kyllä pidentää. Huristeltiin myös Miimin luokse hypistelemään Halin pentuja. Neliviikkoiset marsut olivat herttaisia, ja sen verran isoja jo, että ruokailu oli järjestetty pystybaarissa.

Eläinlääkäristä hankittiin tällä viikolla kaikille kolmelle koiralle Seresto-pannat. Pikille ostettiin Athroflexin ja öljyn tilalle vaihtelun vuoksi Synoquinia. Vaivatonta. Biorin-kuuria on jatkettu. Kynnet näyttävät hyviltä, ja turkkiakin on kasvanut takaisin. Kivuttomalla punnitsin molemmat, ja hyvässä lihassa ovat. Piki painoi 18,8 kg, ja Viirun lukema alkoi 17:lla eli turhankin tukevassa kunnossa lienee.