lauantai 4. helmikuuta 2017

Saako palata huutoagilityyn?

Viikko sitten lauantaina Miimillä: Arra, Viiru, Petja, Pami, Viia, Hippa ja Jatsi. Kiri ei päässyt - muuten olisi ollut neljä sukupolvea lenkkeilemässä.


Kuva ja muokkaus: Jani Hiltunen


Piki tutkii mökkibaarin antimia.

Nyt meillä on oikea ruutunauha, ihan merkkituote, vaikkakin käytettynä ostettu. Raaskisiko nyt luopua Heidin askartelemista muovipussinsuikaleista, jotka on taidokkaasti kiinnitetty kulmatörppöihin? Niillä on tunnearvoa.  Saatiin myös tänäisestä agility-koulutuksesta Harrilta ProPerro-naksu. Kyllä nyt kelpaa.


Toko sujuikin hyvin, ryhmätreeneistä tosin pääsimme vain Poksin hallin ryhmään. Ensi kerralla Pikille kahden lelun leikkiä, Viirun metallikapulasta teipit pois. Kaukoja kummallekin. Tunnarissa oma kapula pois piilosta.


Hulitauko lenkillä Pyhäselän rannalla

Agilityssa teimme historiaa: Pikin kanssa kokonaisen radan (yksi kielto putkelta, kun en ohjannut loppuun asti). Elisa oli tuonut treeneihin kepittömän möllihypärin. Kiva kokea hieman edistymisen tunnetta. Estehakuisuutta Piki tarvitsee vieläkin lisää - tai niin, että estehakuisuutta on aina eikä Piki masennu tai jää kiinni minuun, jos tulee jokin vastoinkäyminen. Vaikeinta oli rytmittää oma liike hypylle 6 niin, ettei Piki singonnut ulkoavaruuteen kaarteesta.

Viirulla oli samana iltana "ryhmä"treenit. Emme olekaan Viirun kanssa Pikin ryhmässä vaan sen jälkeisessä omatoimiryhmässä, jossa saanee yleensä toimia ihan itsekseen. Onneksi nykyään kentällä on viikkorata. Tässä oli piirteitä Mujusen piirinmestaruusradoista Lieksassa. Suoria putkia, joiden jälkeen sai tehdä samoja virheitä kuin Viensuun kentällä. Juostiin vain radan alkua, koska pääteema olivat keppikulmat. Suljetussa kulmassa päästiin lähetykseen kuudennen-seitsemännen kepin kohdalta ja avokulmassa neljännen. Suljetussa käytimme ensin apulappua keppien alkupäässä. Edistymme hyvin. Seuraava pikkuprojekti tuli tänään Harri Kataisen koulutuksessa: esteiden erottelut sanallisista käskyistä. Tänään radalla oli putki-A-erottelu, jossa jäin liikaa jälkeen, jos jäin tyrkkimään Viirua putkeen.

Harri Katainen koulutti tänään Poksin hallilla. Vielä on jäljellä kolme kertaa, joissa vuorottelevat Harri ja Sanna. Mukavaa, että he tulevat kuukausittain tänne sen sijaan, että pitäisi ajella Kuopioon.  Koulutuksessa oli käytössä koko halli, ja mentiin tosi kivaa kisamittaista 36 esteen rataa. Radalla oli etua irtoavista koirista, joten ilman tolkutonta kiirettä ehdin kyllä ohjauksiinkin. Sain ihan oikeasti hyviä neuvoja (joista moni voi tietysti olla toista mieltä):
  • älä pysähdy radalla (koska pääset niin hitaasti uudelleen liikkeelle)
  • käytä ääntä (koska usein et ehdi siihen hyvään ennakoivaan ohjaukseen)
  • käytä sanallista ohjausta esim. esteiden erottelussa (tätä kokeiltiin Viirun kanssa)
  • Pikille lisää estehakuisuutta (nyt se jäi lopuksi minuun roikkumaan - liikaa toistoja, liikaa palkkaa kädestä?) 
  • Pikille naksuttelua (toimi hyvin takaaleikkauksen ja hypylle irtomamisen opettelussa)
Harri myös kertoi, miten niistosokkareista ja saksalaisista jätetään nykyään turhat hienostelut pois (tai eiväthän ne hypyn yli vetämiset ole mitään turhaa hienostelua, sanon vain niin, koska en itse ehdi niitä tehdä).  Viirun kanssa lipsuin kontaktien kriteereistä.
 
Viiru-prinsessa
 
Susu on nyt täällä pitempään. Ensimmäisenä iltana törmäsimme arki-illan luonnetestiin: kankaiseen suunnistusmerkkikuutioon pimeällä metsäpolulla. Viiru meni 50 m edellä ja vilkaisi merkkiä: Jaahas, tuommoinen. Jälkijoukot huusivat tukka pystyssä havaittuaan vaaran. Piki tuli katsomaan hirviötä, kun me ihmiset olimme merkin lähellä, mutta Susu ei meinannut vieläkään uskoa vaaran olevan ohi. Pyysin myös Viirun tulemaan merkille osoittamaan, ettei ole mitään pelättävää. Viiru taas ihmetteli muiden meuhkaamista korvat höröllä: täällä täytyy lähellä olla jotain omituista, kun nuo kaksi ovat niin kiihtyneitä.

8 kommenttia:

  1. Jee! Kuuro-Topin ja nykytyylin vuoksi olin jo melkein unohtanut rääkymisagilityn, mutta palataan perusasioihin ;)

    VastaaPoista
  2. Muovipussiruutunarusta luopuminen on riskialtista! Meillehän kävi niin, että siihen loppui ruudun treenaaminen. Kyllä, noloa myöntää, mutta ei oo treenattu ruutua sitten muovipussiruutunarusta luopumisen. Sen tilalle saapunut hieno oikea ruutunaru on vielä korkkaamatta (ollut jo vuosia...). Toivottavasti siun uusi ruutunauha tulee tiuhempaan käyttöön kuin miun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluatko taikavoimaiset pussinsuikaleet takaisin? En kyllä tiedä, raaskiiko ainakaan omassa hallissa hienoa pinkkiä nauhaa käyttää. Yleensä olenkin vapaamatkustajana treenannut muiden nauhoilla.

      Poista
  3. Luulen, että edes pussinsuikaleet eivät enää auta tähän valloilleen päässeeseen laiskuuteen. Siun pitää laittaa jotain motivoivia treenikuvia hienosta pinkistä nauhasta, niin ehkä miekin sit jaksan kaivaa oman ruutunauhan ja muut tokovermeet treenilaatikosta. Alkaa jo melkein kiirettä pukata treeniaktiivisuuden kanssa, kun taisin aikoa kokeeseen mennä keväällä :O Vaikka tuleehan se kevät ensi vuonnakin, että toistaalta...

    VastaaPoista
  4. Laitan kuvia heti ensi tilassa. Viime treenissä Viiru tyypillisen tyytyväisenä itseensä vakuutti itsensä ja muut siitä, että ruutu suoritetaan säntäämällä istumaan romanialaisen katukoiran näköisenä etutassut ruudun etureunan nauhan päällä. Innostaako se? Eikä ruutua edes ole ALOssa ;)

    VastaaPoista
  5. Joo, ei oo ALOssa, mutta hitsit, kun siellä on niitä muita liikkeitä, joita ei tuu reenattua, jos ei oo reenimotivaatiota ja se motivaatio tulee ohjaajan suosikkiliikkeistä, joihin se mokoma ruutu lukeutuu.

    Nään silmissäni Viirun romanialaisen ruudun, nilkat kauniisti aseteltuina. Hyvä Viiru!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ALOn liikkeet on tylsiä. Mutta onneksi niitä ei ole paljoa :)

      Poista