Sairastelua ja pihabongausta

Terveisiä sairastuvalta! Ei tosin ainakaan vielä flunssa ja ripulia pahempaa.

Kuva: Sirkku Kouki

Viirulla on paha olo, johtuneeko luun vai ulkona salaa hotkaistujen en-halua-tietää-minkä vaikutuksesta.

Viirulla on vähän paha olo...

Pikiä turhauttaa, kun mitään ei tehdä. Missä treenit, missä kunnon lenkit? Sisällä ja omalla pihalla vain nyhjätään.

Mä oon hengissä mut ei se riitä, mä haluun myös elää!

ELÄ! Kun olet nuori vielä.

Hei luuserit! Tehdään jotain! mennään edes ulos!

Uskaltauduttiin sitten pikku lenkille naapurin kaverin kanssa. Olisi pitänyt pysytellä kotona... Paastoava Viiru löysi yöllisen kulkijan jättämät grilliherkkujen jämät. Kananluita, kuinkas muuten. Suolalla oksettaminen ei onnistunut, vetyperoksidia ei tietenkään ollut. Isäntä toi kaupasta parsaa. Se maistui Viirulle.

Sunnuntaina kaikki voivat jo paremmin, ja lähdettiin Patvinsuolle pihabongaukseen. Oma tontti oli hoidettu jo lauantaina, ja laajensimme reviiriä Suomun pihapiiriin ja Kurkilahdelle. Leuto mutta tuulinen sää.

Pihabongarit ovat havainneet jotain mielenkiintoista.

Onks tietoo?

Ihanaa olla pitkästä aikaa pitempään ulkona.

Treenitön tammikuu

Viikkotolkulla oli hyytävä pakkanen. Viirulla oli juoksu. Pikillä oli lyhykäinen mahatauti. Toisaalta oli hyvä, että kaikki sattui samaan aikaan.

Ahvenisella viime sunnuntaina

Olin Turussa. Kun tulin kotiin, oli lauhtunut. Pääsi edes kunnolla ulkoilemaan.

Treenaamaankin pääsisi, iloitsin eilen. Jee, agilitya pitkästä aikaa. Oli niin kova pyry ja huono ajokeli, että ekaa kertaa käännyin matkalta takaisin. Seuraavana päivänä pääsisi tokoilemaan... No nyt olen kipeä. Voi meitä raukkoja.

Viiru 5 v

Viirun 5-vuotissynttärinä pakkanen paukkui kolmessakymmenessä asteessa. Viirun juoksu jatkui. Susu ja Sirkku lähtivät kotiin. Niinpä synttäriä vietettiin aika vaatimattomasti (ja olin taas unohtanut koko merkkipäivän).  Mukavuudenhaluinen aikuinen nainen on sentään pitkäksi venähtäneen joulun ajan nauttinut herkuista, huomiosta ja ylenmääräisistä rapsutteluista.

Viisi vuotta sitten V-pennut olivat söpöjä lelukoiria, ja nyt hienoja aikuisia, parhaassa iässä. Viiru köllii Max-veikan päällä pentuaatikossa.

Hieman vartuttuaan Valo- ja Viia-siskot tulivat meille leikkimään.

Lisää Sirkun kuvia Patchcoat V-pennuista:

Pikkupennut

Siskot kylässä

Ja sitten tämänpäivän kännykkäräpsyjä:

Hrrr, metsässä on kylmää, kun pakkasta on melkein 30 astetta. Viirulla varsinkin tassut palelevat, ja minusta aikuinen nainen ei oikein tykkää ulkoilla kovalla pakkasella. Piki ja Susu hössöttävät ja ajavat toisiaan takaa tuulispäinä, mutta Viirulle mieluisammassa tutkiskelussa pakkanen hyytää anturat. Tossuja ei ole vielä kokeiltu. Onneksi Pomppa on sekä Viirulle että Pikille niin mieluisa, että sitä ei tarvitse yrittää kieriskelemällä hinkata pois yltä.

Virallisessa synttäriposetuksessakaan ei tarkene asetella nilkkoja yhtä huolellisesti kuin yleensä. 

Aamulla Piki tuurasi Viirua lämpimän hallin tokotreenissä - ja miten tuurasikin! Ihan kuin Pikkeli alkaisi oikeasti oppia ruutua. Noutokin oli hypännyt eteenpäin - kunhan en nyt sössi sitä opettamalla ihan väärää fiilistä kapulan pitelyyn. Ja kas, tikkuinen, pikkuinen perintökapula voi olla lampaankarvalelua parempi.

Juoksua pakkasessa

Vaikka saatiin etumatkaa pakkasesta, pakoon ei päästy. Viirulla myös alkoi juoksu maanantaina 4.1., mutta ainakaan tästä juoksusta pentuja ei tule. Syyt eivät liity Viiruun, vaan ihmisten aikatauluihin.

Saatan päästä pakenemaan (kuva: Sirkku Kouki)

Puuhailu on supistunut lenkkeilyyn ja verkkaritokoon kodinhoitohuoneessa. Pienessäkin säännöllisessä treenissä edistyy. Molemmat ovat peruuttaneet edessäni ja sivulla, ja kumpikin on tehnyt kaukojen namijumppaa. Lisäksi Pikseli on pidellyt kapulaa - tätä minun ei pitänyt tehdä -  vannomatta siis paras. Pikselillä fiilis on kuitenkin paljon riehakkaampi kuin Viirulla, joka jo kapulan nähdessään istuutuu pitämään (Huoh kouluttajalle!)

Perjantai-illaksi lauhtui lähes kymmenellä asteella, ja lauantaiaamun 15 pakkasastetta tuntui suojasäältä, jossa voi kulkea takki auki ja viskata pompat nurkkaan. Illalla pakastaa uudelleen.

 

Somessa ja muuallakin netissä on taas purskahtanut keskustelu koirien ja ihmisten kylmänkestosta ja pukeutumisesta. Koirien kanssa ei kuulemma saisi tehdä pakkasövereitä.  Täytyy tunnustaa, että me ehkä ollaan tehty, ainakin yli 15 minuutin lenkkejä reilusti yli 20 asteen pakkasessa. Koirat juoksentelevat irti omaan tahtiinsa, kaikki ovat parhaassa iässä ja terveitä. Ainoa, joka vaikutti siltä, että olo saattoi välillä olla epämukava, oli Viiru. Johtuukohan juoksusta? Tilasin sitten Viirullekin oman Pompan, kun Pikin Pomppa istui Viirulle kuin se olisi mittojen mukaan ommeltu. Mutta olisin kyllä aika hämmästynyt, jos nuo flikat kieltäytyisivät lähtemästä ulos.

 

Paikalleen jos ulkona jää, koira muuttuu äkkiä kolmijalkaiseksi. Muotikuvat kannattaa ottaa sisällä.

Myös kännyköiden kylmänkesto taas hämmästyttää. Tänään en Jaamankankaalla ollut ihan varma siitä, missä oltiin, joten piti varmuuden vuoksi tunkea kännykkä alusvaatteisiin, jotta saisi kartan esille tai apua soitettua ;) Onneksi oltiin kuitenkin siellä, missä luultiinkin.

Piki tuurasi Viirua aamusella lämpimän hallin tokoryhmässä. Paikkamakuun tein niin, että Pikseli ei varmasti päässyt piippamaan. Huomasin, että paljon on tullut itselle luottoa siihen, että virtahepo pysyy paikallaan. Luottoa oli tullut itseen niinkin paljon, että kokeiltiin noudon osasten alkeita hallissa. Kapulan kantoa, pitämistä, nostamista. Piki tykkää kanniskelusta - kunhan en nyt pilaa sitä ;) Eini suositteli lelupalkan kokeilua, koska nyt kapula on kuivaa namia parempi. (Tänään oli tarkoituksella kokeilussa taas huonommat namit, ettei Pikseli imutuksessa haukkaa käsivartta kyynärpäätä myöten.) Vire ei saa olla liian matala - kokemusta on. Ja käskyjen ja kehujen tulee olla selkeät - kokemusta on tästäkin. Hyvät oli taas treenit. Sain myös hurauttaa Pikin äkkiä kotiin, jotta pääsin osallistumaan hallitalkoisiin.

Samaan aikaan Viiru juoksenteli vetten päällä taianomaisessa valkeudessa.

Kuva: Sirkku Kouki

Etumatkaa pakkasesta

Porhallettiin het aamusta Pärnälle (lomalaisen het aamusta = yhdeksitoista). Sääennusteen mukaan puoliltapäivin alkaisi kylmetä nopeasti (-8 asteesta -16 asteeseen), ja minun treenijärkeni ja -jäseneni jäätyvät kymmenen pakkasasteen tienoilla. Ajatuksena oli siis paeta pakkasta ja treenata varastoon - varsinkin kun hyytävämpää pakkasta pitelee koko viikon.

Lämppälenkillä Viiru yrittää kierimällä ja hinkkaamaalla itseään hankeen vapautua inhottavasta manttelista. 

Mene pois, paha BOT! Kuva: Sirkku Kouki

Kuva: Sirkku Kouki

Piki tykkää olla puettavana ja puettuna.

Kuva: Sirkku Kouki

Mutta Pikikin yrittää kieriskellä, kun isosisko nin tekee. Tänään se taisi päästä ensimmäisen kerran ympäri ;)

Kuva: Sirkku Kouki

 Yksi näistä koirista on kuulemma "itse lempeys". Mutta kukahan se lienee?

Kuva: Sirkku Kouki

Otin mukaan Heidiltä nyysimäni keppikulmatreenin, mutta lopulta sorruimme tekemään "jotain pientä" hallissa jo olevilla estemuodostelmilla. Viiru harjoitteli vaikeita keppikulmia, irtoamista ja nopeampaa A:ta ja keinua. Eli ihan tarpeellisia asioita. Ylivoimainen irtoava vauhtiveikko on kuitenkin agilitya harrastamaton Piki, joka juoksi minirimoilla ja putkilla.

Viiru oli omasta mielestään taas tosi pätevä. Ja olihan se :)

Kuva: Sirkku Kouki

On joitain viikkoja vuodesta, jolloin lämmin treenihalli kuulostaisi varsin mukavalta ajatukselta. Ei auta kuin kotona päästä treenimoodiin. Jospa ensi viikolla otettaisiin perusasento-, peruutus- ja tunnarikuuri. Ja Pikille myös kapulanpitoa. Tutkin tokokoekalenteria, ja peilasin osaamistamme ALO- ja VOI-sääntöihin. "Aika paljon" on vielä aukkoja.

Eilisen lauantain lämpimän hallin treenissä Viiru harjoitteli ohjattua noutoa kahdella kapulalla. Paljon tuli virheitä, ja selvästikin suuntia pitää vahvistaa vielä paljon. Törpön kierto hypyt ohittaen on edistynyt hieman. Harjoiteltiin myös menovauhtia kapulalle kilpajuoksun avulla.

Loppulenkillä pyrytti. Mutta sen verran vähän, että taitaa harvinainen retkiluistelun aikaikkuna pysytellä auki. Jos tuolla tarkenee luistella.

Terveyden, hyvinvoinnin ja kaveruuden vuosi 2

Vuosi 2015

Vuosi sitten nimesin päättyvän vuoden 2014 terveyden, hyvinvoinnin ja kaveruuden vuodeksi. Onneksi 2015 ansaitsee saman tittelin, vaikka Pikin toinen kyynärä alkuvuodesta kuvattiinkin ykköseksi. Mitään oireita Piksutilla ei ole ollut, mutta aiheuttihan tulos muutoksen lajivalikoimaan sekä hämmennystä emännässä. Lonkat ja selkä olivat normaalit.

Samaan aikaan tutkittiin myös Viirun selkä virallisesti. Kaikki hyvin, samoin kuin kesällä peilatuissa silmissäkin. Koko vuoden kumpikin tyttönen oli jälleen terve kuin pukki, mitä nyt ylimääräinen omaehtoinen luonnon- ja muiden antimien nauttiminen aiheutti toisinaan vatsanväänteitä.

Vaikka tokokokeessa emme käyneet kummankaan kanssa, silti harrastusvuotemme oli minusta hieno! Lajeja en vieläkään osannut valita, vaan puuhasteltiin edelleenkin kaikenlaista.

Piki käyttäytyi edustavasti näyttelyssä ja sai kaksi kertaa EH:n. Viiru sai sinnikkään treenaamisen tuloksena hausta koulutustunnuksen. Viirun kanssa agilityssa saatiin peräti kolme nollaa - kun tavoite oli kaksi ;) Loppuvuodesta käynnistettiin ei enää ikinä yliaikanollaa -projekti ja siirryttiin flow agilityssa nekstille levelille. Mieleenpainunut kokemus oli matka Ouluun SM-kisoihin, jossa saimme edustaa joukkuekisassa omaa seuraa.

Viirun totuttaminen paukkuihin kantoi hyvää myös arkielämään. Viiru ei enää reagoinut millään tavalla uudenvuoden ilotulituspaukkeeseenkaan. 

Tokossa alettiin kummankin koiran kanssa taas loppuvuodesta edistyä, kun oli sitäkin lajia aikaa treenata. Kesällä Piki ajoi muutaman  verijäljen, ja melkein olisi voinut siltä seisomalta ilmoittautua kokeeseen. Paimennus aitauksessa ei sujunut, koska Pikiä arastutti liikaa, metsässä meni paremmin.

Koiraharrastus vei taas uusiin kiehtoviin tilanteisiin, monenlaisten ihmisten pariin, ja opetti paljon.

Viirun pentuja ajatellen ensimmäinen ja ainoa juoksu tuli liian aikaisin. Ja toinen liian myöhään eli ei ollenkaan vuoden 2015 puolella.

Mitä vuonna 2016?

Voimme asettaa aika samanlaisia tavoitteita kuin vuosi sitten. Edistymme hitaasti mutta epävarmasti.

Viiru toukokuussa 2014, kuva: Hansu Laitala

Viirun kanssa harrastamiseen tosin vaikuttaa olennaisesti se, tuleeko pentuja ja jos, niin millloin. Milloin alkavat juoksut - ja sopivatko ne ihmisten aikatauluihin? Varauksella voisi asettaa tällaisia tavoitteita, ehkä vähän kieli poskessa:

• agility: mahdollisimman sujuva yhdessä juoksentelu, Viirun kääntymisen parantaminen, nopeampi A, nollaprosentin nostaminen, ei yliaikanollia!
• toko: VOI1 
• pk-haku: HK2, tottiksesta vähintään 85 pistettä

Piki ja sisaruksia toukokuussa 2014, kuva: Hansu Laitala

Kunhan Pikin kyynärä saadaan alkuvuodesta kuvattua uudelleen, voidaan taas miettiä harrastuslajeja. Jos arvio pysyy ykkösenä, ei aloiteta hyppylajeja uudelleen, vaan keskitytään tokoon ja mejään. 

• jos toko on "päälaji": keväällä ALO1, syksyllä AVO1
• jäljestys:  Pikin täytyy saada jäljestää; on se niin huippu :)
• paimennus: ?

Joka vuosi sanon lopuksi samat sanat. Tämä on jo nelivuotinen perinne.

•     tärkeintä on tehdä sitä mikä on tärkeää

•     tehdään yhdessä

•     sitä saa mitä tilaa

•     on vain kaksi tapaa… oikea ja väärä.

Oikeastaan toivon vain terveyttä kaikille.